#Kohti unelmakämppää - Joulu-spesiaali.

Jakso 70. Annan ja Elsan joulutervehdys.

Insta -kanavalla on viime vuoden marraskuusta alusta asti pyörinyt sarja nimeltä #kohtiunelmakämppää. Sarjassa olen esitellyt Frozen elokuvasta tuttujen Annan ja Elsan unelmien kodin valmistumista. Remonttikohteena Lidlin puinen nukkekoti, jonka tyttöni sai joululahjaksi pari vuotta sitten pienille nukeilleen. Taloa on remontoitu lattiasta kattoon ja uutta ilmettä ovat saaneet myöskin nukkekodin kalusteet. Paljon on tehty töitä, mutta pahus vieköön miten tarkkasilmäisiä ja vaativia talon tulevat asukkaat ovatkaan työn laadussa. Yhtään eivät anna varaa hutilointiin ja aina esittävät uusia toivomuksia ja ideoita, mitä mökkiin pitäisi saada. Joka tapauksessa, suurin työ on nyt takana. Saunasta puuttuu enää lauteet ja kattoterassilta laatoitus. Niihin siis keskitymme seuraavalla tuotantokaudella.  

Tällä kertaa esittelyssä ei suinkaan ole unelmakämppä. Pitkittynyt remontti sekä yläkerran saunasta kantautuva pöly ja laasti alkoivat raastaa tyttöjen hermoja niin paljon, että he päättivät muuttaa remontin ajaksi väliaikaisasuntoon.

Tarjosin neideille majapaikan ompeluhuoneeni nurkkauksesta, vasta valmistuneesta rivitalon päätyasunnosta. 
 Karsastaen he katselivat oven edustaa. Ovi on vino, räystäspellin välistä tursuaa saumausaineet, vali vali. Asunto kuitenkin kelpasi ja itse asiassa hyvin he ovat viihtyneet, edes viereiseltä työmaalta kiirievien ompelukoneiden surina ei ole häirinnyt eloa. Katsokaa vaikka:)

Jouluakin tytöt laittelivat. Anna löysi jouluostosten lomassa torilta kauniin pellavaisen joulukranssin oven edustaa koristamaan. Käsin tehty, tottakai. Samalla reissulla löytyi myös uusi luuta, pellavakuidusta sekin. Tänä talvena on lumen luontia riittänytkin yllin kyllin.  

Ihastelimme lasten kanssa viime viikolla netistä tämän joulun hitti tuotteita, mitäpä muuta kuin tonttuovia. Poika tykästyi oviin kovastikin ja esitti toivomuksen, että saataisiinko meillekin sellainen. Sellainen, jossa ois sitten lukko ja pienen pieni avain. Niin hellyyttävästi poika esitti toiveensa ettei äidille tullut mieleenkään kieltäytyä. Ja olihan meillä jo siinä vaiheessa kaikki jouluvalmistelut tehty, niin kivahan sitä olisi aattoa odotellessa jotain pientä näperrellä. Parina yönä puuhastelin kellarissa listoja ja laatan paloja sahatessa ja niitä liimaillessa. Mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi<3  
Materiaalit löytyivät suurimmaksi osaksi omista askartelutarvikevarastoista. Hyödynsin mm. konjakkipullon pahvisen säilytyslaatikon, rikkinäisen taulunkehyksen taustapahvin, taululistaa, maaleja, liimoja, tukihuopaa, marmorimosaiikki- ja puumuovikomposiittilaatan palasia, askartelusaumauslaastia, aaltopahvia..Viimein löytyi käyttöä myös pojan rikkinäisen paloauton puisille tikkaille. Ruukussa nököttävä pihakukka, se on muuten viime vuoden joulukukasta. Että kaikkee sitä tuleekin säilöttyä.
Klassikko "Block"-lampun, jonka olin askarrellut jo aiemmin nukkekotiin mosaiikkilaatoista, päätyi nyt tonttuoveen ulkovaloksi.  
Oven lukon, kolkuttimen ja kirjeluukun kohdalla käännyin Minilandin puoleen. Kiitos vain pikaisesta toimituksesta! 
Aaton aattona hädissään soittelin vielä paikalliseen askarteluliikkeeseen, että sattuisiko löytymään pieniä saranoita? "Kyllä löytyy, ja on meillä valmiita tonttuoviakin;)"
Taustan tiiliseinän ostin Etsystä ja tulostin sen paksulle kierrätyspaperille. Rouheinen paperi tekee tiiliseinästä todella aidon näköisen. Ilmaisiakin tulostettavia seinä- ja lattiapintoja löytyy netistä vaikka kuinka. Sopivat hyvin esim. nukkekotiaskarteluihin. 

Tästä on hyvä jatkaa ensi jouluna. Suunnittelin oven eteen askartelevani lasten hammasharjoista ja tulitikuista rappurallin. Siihen mennessä löydän varmasti myös oven saranoihinkin sopivat ruuvit. Tällä hetkellä ovi ei siis ole millään kiinni, edes superliimalla en saanut saranoita pysymään kiinni.

Meillä joulu on sujunut oikein rattoisasti. Ensin töissä ja sitten kotona perheen parissa rentoutuen. Perinteiseen tapaan lähdemme tänään kyläilemään tädin luokse tapaninpäivän lounaalle. Sitten alkaa kinkku ja lanttulaatikko kiintiö olla täynnä tämän vuoden osalta. 
Oikein mukavaa tapaninpäivää kaikille!

Talvikki

5 yötä enää jouluun! 
Ihan uskomatonta millä vauhdilla joulukuu on hurahtanut. Vielä ihmeellisempää on se, että olen kerrankin ajoissa jouluvalmisteluissa. Taitaa muuten olla ihan ensimmäinen kerta, kun joulun alusviikolla on hommat näin hyvällä mallilla. 
Joululahjat on ostettu, paketoitu ja osa toimitettu postin kuljetukseen. Joulukortit, nekin ehdimme askartelemaan lasten kanssa, vaikka marraskuussa vielä vannoin että kaupasta ne ostetaan. (ensi vuoden tavoitteena on saada kortit lähtemään joulumerkeillä) 
Ylitse pursuvat lelulaatikot ja kaapin päällyset saivat eilen kyytiä, kun päätin karsia tavaran paljoutta oikein reilulla kädellä, samassa hötäkässä tuli sitten siivottua koko koti. Urakan päätteeksi kannoin pari jätesäkillistä rojua varastoon ja nyt paranee vain toivoa ettei tarvitse lähteä etsimään jotain lelurobottia, millä ei ole leikitty viimeiseen kahteen vuoteen. Ja joulukuusihan meillä on ollut koristeltuna jo kuukauden verran, että mun puolesta joulu vois tulla jo:)

Käsityörintamalle kuuluu myös hyvää. Iltaisin on koneet surisseet tasaiseen tahtiin ja pääpaino on ollut pitkälti vaateompeluissa. Miehelle olen ommellut mm. flanelli-collegepuseron, pojalle villapaidan ja villakangashousut, tuttavaperheen tyttöselle mekon ja taisin surauttaa yhden piponkin. Näissä asuissa inspiraation lähteenä on toiminut klassikko kauhuelokuva Hohto, josta aiemmin taisin vähän jo vinkata:) 
Keskeneräisten kasassakaan ei kummittele enää kuin virkatut tossut, mutta uskotteko miten vaikeeta on jatkaa toisesta tossusta, kun en hoksannut laittaa ylös kaikkia ensimmäiseen tossuun tekemiäni muutoksia:D 

Kun Named Clothing julkaisi viime vuonna Evolution Theory mallistonsa, päätin siltä samalta istumalta laittaa kokeiluun kaksi suosikkiani, Talvikki puseron ja Pilvi takkimekon. Vaan kylläpä meni pitkään toteutuksessa, kokonainen vuosi:D 
Tässäpä siis Talvikki. Ompelin sen EK:sta ostamastani petroolinvärisestä villasekoitekankaasta. Lisäyksenä halkioihin vetoketjut, koska ne suorastaan huusivat sellaisia.  

Minusta tämä on kyllä mainio pusero reippaillessa pikkupakkasella. Monesti toppatakissa kolatessa alkaa hiki virrata, joten tämä on kyllä kiva kevyempi vaihtoehto. Alle mahtuu parikin ohutta paitaa ja eikös kerrospukeutuiminen talvella ole kaiken a ja o.  

Viime viikolla saatiin tänne Savon seudulle kunnon lumipeite  myrskyn kera. Lapset ovat siitä tietysti olleet enemmän kuin riumuissaan, jopa minäkin tykkään, vaikken niin talvi-ihminen olekaan. Kyllä tuo valkoinen lumipeite toi niin kivasti valoisuutta pimeyden keskelle ja nostattaahan se joulufiilistä entisestään:) Postailemaan en varmasti ennätä enää tällä viikolla, joten nyt on hyvä hetki toivottaa teille kaikille oikein mukavaa, rentouttavaa joulua<3    

Hola!

Tämän vuoden puolella olemme perheen kanssa lomailleet jo toistamiseen Kanarian lämmössä. Huhtikuussa kohteenamme oli Gran Canaria ja toissa viikolla karun kaunis Fuerteventuran saari. 
Tampereen käsityömessut jäivät siis tällä kertaa välistä, mutta uskotteko ettei lähtöpäivänä enää niin harmittanut;) 
Yritetään ensi vuonna sitten uudestaan.

Viihtyisä hotelli meren rannalla, rauhallinen ympäristö, aurinkoa ja lämpöä. Näissä puitteissa mieli ja keho lepäsi. Suurimman osan ajasta viihdyimme hotellilla ja ihan sen läheisyydessä. Altaalla makoillen, ravintoloissa herkutellen, rannalla tallustellen ja simpukan kuoria tutkiskellen, yhdessä rentoutuen. Juurikin sellainen löhöloma jota tähän väliin kaivattiin. 
Ipanoille riitti vallan mainiosti viihdykkeeksi hotellin tarjoamat aktiviteetit. Pulikointi altaalla, minigolf -kierros, lasten clubi pallomerineen ja minidiscoineen piti huolen siitä, että illalla ei unta tarvinnut paljon houkutella. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi tullut nukuttua 12 tunnin yöunia.

Pakkasin omaan kapsäkkiini viime kesänä ompelemani pellavapaidan ja rantamekon. Kumpaakaan en silloin ehtinyt, tai oikeastaan tarennut käyttää. Kepeästä rantahölttänästä olen haaveillut jo aiemmilla lomareissuilla. Sellaisesta, jonka voisi näppärästi kietaista biksujen päälle ja jolla kehtaisi viilettää hotellin käytäviä pitkin altaalle tai vaikka piipahtaa allasbaariin virvokkeelle. Ihan oikeana kesämekkona tämä ei tällaisenaan toimi, pienikin tuulenvire saa helmat hulmuamaan niin, että halkio on avoin napaan asti:D 

Hei, sain juuri kuningasidean! Ihailin tuossa pari päivää sitten Kristan upeita köydestä ja nyörikuteesta ommeltuja koreja ja jotenkin ne jäi pyörimään mieleen..Arvaatteko mitä haluaisin toteuttaa? Minulta nimittäin puuttuu leveälierinen olkihattu tai fedora ja sellaisen aion ommella, en tosin tänään enkä huomenna, ehkä sitten seuraavalle lomamatkalle. Netissä ehdin jo selailla erilaisia pellavanauhoja ja nyörejä ja löytyyhän juuri tähän tarkoitukseen olkihattunauhaa. Kiitos Krista inspiksestä<3 

Tilasin Simplicityn 1100 "Super Jiffy" cover up -kaavan muistaakseni Ebaysta. Itse asiassa helppohan kaavat olisi rantamekkoon itsekin piirrellä ja ohjeita löytyy varmasti netistä pilvin pimein. No, minä nyt vaan tykkää ommella kaiken valmiilla kaavoilla ja jollain tavalla koen, että näin on myös pienempi riski epäonnistua:D  
Ohuen, kauniskuvioisen polyesterikankaan ostin muutamia vuosia sitten EK:n palalaarista hametta varten. Olinkin siitä ehtinyt jo palasen leikata, mutta jostain syystä projekti oli jäänyt kesken.. 
Ohut, liukaspintainen kangas osoittautui varsin haastavaksi materiaaliksi, koska kangas tuntui liukuvan milloin mihinkin suuntaan, ihan pienestä hipaisustakin. Ompelu sen sijaan sujui lähes mutkitta! Peukut uuden ompelukoneeni yläsyöttäjälle, tuli kuulkaa niin siistit saumat että! Ei kurtun kurttua:)
Selän puolelta mekko tuntui roikkuvan liian alhaalla, joten ujutin taakse yläreunaan päärmeen sisään kapean kuminauhan. Nyt mekko pysyy paremmin keskiselän korkeudella peittäen samalla solmitut bikininauhat.

Pojan kamppeita pakkaillessa tajusin, että viime kesän shortsit eivät millään enää mahdu hänen päälle. Paria päivää ennen lähtöä kiersin paikkakunnan vaateliikkeet, kaikki ne kaksi ja arvatenkin tähän aikaan vuodesta kesävaatevalikoima oli varsin suppea. Yhdet shortit sain ostettua, mutta kivahan reissuun olisi saada parit varapöksyt mukaan. Selasin hyllystäni kaikki ottobre lehdet, mutta shortsikaavat osoittautui turhan työläiksi, nyt ei ollut oikein aikaa resoreiden kanttailuun tai yksityiskohtien näpertelyyn. 
Burda ratkaisi pulman. Ompelin pika pikaa neljät superhelpot shortsit 4/2017 numerosta, yhdet pellavasta ja kolmet collegesta. Niistä kuva instagramin puolella---> (Unohdin ladata kameran akun täyteen, joten sovituskuvia ei saatu reissussa napattua)

Pinkin pellavapuseron ompelin Suuri Käsityö 5/2017 lehden kaavalla. Pellavakangas, sekin Ek:sta. 

Tykkään kovasti noista solmittavista nauhoista, mutta pääntie oli minun makuun turhan syvään uurrettu. Mietin eri vaihtoehtoja, miten saisin tuosta poikkisauman kohdalta alaspäin kaartuvan aukon pohjan tilkittyä umpeen. Kokeilin ensiksi ommeltua pitsiä, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta en saanut siitä tarpeeksi siistin näköistä. Sitten keksin yhdistää siihen käsityökätköistäni löytämäni farkkukangastuppiloista solmeillun koristeen. Siitä tarkemmin tässä postauksessa. 

Matkatuliaisostoksilla piipahdimme Fuerteventuran pääkaupungissa, Puerto del Rosariossa. Hotellilta sinne kurvasi taksilla reilussa 15 minuutissa. Paikallisesta ostoskeskuksesta löysin itselleni pitkän toppatakin, jollaista olen pidemmän aikaa etsiskellyt. Kyllä, toppatakin Kanarialta:D
Hotellin läheisyydessä sijaitsevasta ruokakaupasta nappasin altaalle selailtavaksi Patrones kaavalehden, joka onkin ihan uusi tuttavuus. Yhden trumpettihihaisen paidan siitä voisi ainakin laittaa kokeiluun, mutta sitä ennen täytyy tutustua mittataulukoihin tarkemmin. Poikkeaa nimittäin jonkin verran tutumpien kaavalehtien mitoituksista. 

Niin ihanaa kuin matkustelu onkin, niin vielä ihanempi on palata kotiin. 100 -vuotiaaseen itsenäiseen Suomeen<3

Nyt toivotan kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivän aattoa!     

Wrapped in Wool.

Viime kesältä on postaamatta vaikka mitä, mutta en malttanut enää hetkeäkään olla laittamatta tänne esille uusinta syysasua. Mä oon rakastunut mun uuteen ihanaan takkiin, ihan todella palavasti<3 
Taidan muuten siirtää kesäasujen esittelyjä entisestään. Kohta pukkaa lomareissua, niin samoilla lämpimillähän sitä saa räpsittyä tänne kuvat, jostain kaukaa, palmupuiden katveesta..;)  

Selkeälinjainen, rennon väljä, pudotettu olkalinja, puolipitkä pituus, leveä vyötärölle kietaistava vyö. Ei näkyviä nappi- tai vetskarikiinnittimiä, ei pienen pieniä yksityiskohtia. Tänä syksynä "Less is more" ja lähestulkoon jokaisesta käsityölehdestä löytyykin oma trendikäs muhkea ja pelkistetty villakangastakki versio. 

Kun tarjontaa on runsaasti, iskee usein valinnanvaikeus. 
Miten sitten löydän sen mieluisimman kaavan? Hauskuutan itseäni järjestämällä epävirallisen virallisia kaavavalintatilaisuuksia. Homma lähtee siitä, että levitän lattialle kaikki omistamani käsityölehdet, joissa vähänkin on samankaltainen kaava.(jos ne ei riitä, kirjastosta saa aina lisää) Samantien yleisöstä alkaa korviin kantautua tutun kuuloisia soraääniä, "onks sun taas pakko levitellä tavaroita joka paikkaan"...
Tarkan vertailun, pitkän pohdinnan ja lehtien reunoihin tekemieni merkintöjen perusteella suoritan esivalinnan. Jatkoon, ei jatkoon, jatkoon..Finaaliin pääsee kaksi tai kolme varteenotettavinta vaihtoehtoa ja sitten alkaa kiivas taistelu parhaan kaavan tittelistä. Tällä kertaa paras villakangastakki pokaalin saa..tittidii..Ottobre Woman 5/2017 Wrapped in Wool! 
Ratkaisevin tekijä oli tuo takin kaunis muotolaskoksilla muotoiltu pystykaulus. Kylmä viima ei myöskään pääse tuivertamaan iholle, kun etukappaleet menevät hivenen päällekkäin kietaistuna.

Villakangastakeissa musta ja hillityt sävyt on tietysti aina varma valinta ja silloin ei niin tarvitse miettiä, miten takki mahtaa sopia yhteen muiden vaatteiden kanssa. Halusin kuitenkin poiketa tutusta ja turvallisesta ja sain kaipaamaani twistiä valitsemalla astetta sähäkämmän villakankaan. Ja siltikin, lopputuloksena todella monikäyttöinen, ajaton-trendikäs-klassikkotakki, josta on iloa moneksi vuodeksi eteenpäin.   

Aniliininpunaisen takkivillan ostin alkusyksystä eräällä Kuopion reissulla Eurokankaasta. Kiinnitin katseen räiskyvän punaiseen kangaspakkaan heti liikkeeseen astuttua ja nappasin sen hellään syleilyyn. En malttanut laskea sitä käsistäni, koska muuten joku muu olisi varmasti vienyt sen. Ostohetkellä ei ollut vielä tiettyä kaavaa mielessä, joten jouduin summamutikassa ostamaan kangasta. Reilu 3 metriä pitäisi riittää takkiin kuin takkiin ja riittihän se, jäi reilusti ylikin. Myyjän mukaan kangas on ollut tosi suosittu ja en kyllä yhtään ihmettele miksi. On tämä vaan niin ihana<3
Vuorin osalta sain hyödynnettyä oman kangaskaapin varastoa. Ohuehkon kukikkaisen puuvillapopliinin ostin muutama vuosi takaperin croftmillsista mekkoa varten, vaan eipä siitä koskaan tullut valmista. Pukemista helpottamaan vuoritin hihat mustalla liukaspintaisella vuorikankaalla. 
Leveän vyön lisäksi takin sisältä löytyy lisäkiinnittimenä oikeasta sivusaumasta kapeat nauhat, jotka solmitaan takin vasempaan etureunaan ommeltuun napinläpisilmuun. Oikein toimiva jippo ja takki pysyy ryhdikkäänä! 

Alkuperäisen ohjeen mukaan takin helma olisi jäänyt avonaiseksia. (vuori ei kiinnity päällisen helmaan) Poikkesin kuitenkin ohjeesta ja ompelin takin pussiin vuorittamalla. Isoja muutoksia siihen ei tarvittu. Helman kulmien ompeluun löysin hyvän tutoriaalin Youtubesta ja siinä käytettävät kaavat täältä. Eli muokkasin takin päällikappaleiden ja vuorin saumanvarat sen mukaisiksi. Kaavat laitoin talteen, koska niitä voi jatkossa hyödyntää muihinkin takki- ja jakkuprojekteihin.

Nyt on pakko kertoa yksi nolo juttu. 
Kyllähän mä tiedän miten villakangasta tulisi silittää, ja olihan siitä ohjeissakin muistutus. Iski kuitenkin joku ihmeellinen mielenhäiriö ja aloin silittää takin saumoja suoraan kuumalla raudalla. En heti huomannut mitä kamalaa olin saanut aikaiseksi, vasta sen jälkeen kun mallailin lähestulkoon valmista takkia sovitusnuken päälle ja luonnonvalon osuessa siihen. Takin pintaan oli ilmestynyt vaaleita laikkuja, yksikin oli ihan silitysraudan pohjan muotoinen, näkyi oikein ne pienet höyryaukot:D Voi jestas että sydän pamppaili! Siltä päivältä oli ompelut siinä. Koko illan mietin että miten ihmeessä sitä voi olla niin hölmö, meninkö oikeasti polttamaan kankaan pilalle.  
No mutta hetkinen.. silitysraudan pohja oli puhdas, joten tuskin kankaan pinta oli palanut, ainakaan kovin pahasti. Ehkä tämän voi vielä pelastaa. Tulin siihen johtopäätökseen, että kankaan kuidut olivat vain litistyneet, joten tartuin kylmän rauhallisesti uudestaan silitysrautaan, tällä kertaa kostean harson kera ja kevyemmin ottein. Kosteus ja mieto lämpö herätti kuidut uuteen eloon ja ihmeen kaupalla sain laikut häviämään! Kyllä oli onnea matkassa!   

Pipoja ei voi olla koskaan liikaa. Tai voi, jos kaikki on mustia. Blogeista olen bongaillut tällaisia itämaistyylisiä turbaanimyssyjä ja alkanut haaveilla omasta. Löysin todella kivan, Ainoa Petternsin (Kaavailua blogista tuttu) tulostettavan silmupipon pdf-kaavan Etsystä. Kankaaksi valitsin Majapuulta ostetun kauniin petroolin värisen viskoosineuloksen. Kangas on muuten siitä kiva, että sitä voi käyttää molemmin puolin. Pipossa on kankaan harjattu puoli päälläpäin, mekkoon tulen todennäköisesti käyttämään nurjaa puolta,  koska pelkään, että käytössä pinta nyppyyntyy. 

Tästä on jo aikaa, kun kauhuksemme huomattiin, että meidän taloudessa asusteli yksi ylimääräinen pieni otus. Hiiri paholainen (nyt jo edesmennyt, juustoheittimeen menehtynyt) oli tehnyt tuhojaan kellarissa ja päässyt jollain ilveellä talvivaatelaatikkoon jyrsimään parhaimpaan merinovillaneuleeseeni pieniä tuuletusaukkoja..Harmittaa vieläkin paidan kohtalo, mutta minkäpäs sille mahtaa. Uudelle rennolle neulospaidalle oli siis tarvetta ja sellainen syntyi Burdan knotted shirt 10/2016 kaavalla pitsikuvioisesta Floral -viskoosineuloskankaasta, joka oli heräteostos paikallisesta kangaskauppa Blue Velvetistä.(kangasta näkyy löytyvän tällä hetkellä  kahdessa värissä myös Kangaspuoti Palttinasta) Viskoosineulos on aavistuksen raskaanoloista, joten ei ehkä ollut paras valinta tähän malliin, joku kepeämpi trikoo olis sopinu paremmin. Paita tuntui valahtavan koko ajan olkapäiltä, joten ompelin pääntielle leveän resorin. Tuli ihan käyttökelpoinen ja nätti paita. 

Aamut on olleetkin jo pakkasen puolella, joten lämmintä takkia ja pipoa on saanut kaivaa päällensä. Tässä mietin, että miten sitä mahtaa taas talven pärjätä, kun nyt jo tuntuu ettei minkään valtakunnan vaatteet riitä lämmikkeeksi. 
Mitäs muuta..Eilen juhlittiin isolla porukka anopin perustaman yrityksen 20-vuotista taivalta. Aivan huikeet juhlat, harvoin sitä pääsee näin hienoihin juhliin osallistumaan. Nyt on maha ja pohkeet kipeinä kaikesta nauramisesta, syömisestä ja tanssimisesta:)         

Seuraavan kerran palaan ruutuun joko Suomi 100-teemalla tai uusitulla Hohto-elokuvalla;)Lähdenkin tästä jatkamaan puvustuksen pariin. Oikein mukavaa viikonloppua teille ihanat lukijat<3 

Mix & Match - asuja Baby Born -nukelle.

Tällä viikolla saatiin parina päivänä nauttia niin upeista syyskeleistä ettei paremmasta väliä ja sattuipa vielä sopivasti perheen yhteiset vapaat! Tällaisista päivistä on otettava kaikki irti, joten ulos mars mars ja keräämään auringon lämpöä ja energiaa varastoon! Kohta on taas pitkä, suorastaan ikuisuudelta tuntuva vuodenaika edessä. 
Puimme tytön kanssa Liisa -nukelle lämmintä ylle ja lähdimme ulkoilemaan takapihalle miesväen keskittyessä kasailemaan uuden terassin lämmitintä. Ulkoilun lomassa poimittiin syksyn omenasatoa talteen. 

Tyttöni sai viime jouluna lahjaksi Baby Born -nuken. Paketin mukana tuli yksi asu, joten vaatteista on ollut huutava pula.  
Olin kahden vaiheilla. Ostaisinko nukelle valmisvaatteita vai ompelisinko itse. Kiertelin lelukaupoissa ja tulin siihen lopputulokseen, että itse tekemällä säästäisin ainakin sievoisen summan rahaa. Vihdoinkin pääsisin saksimaan printtitrikoita, joista ainakin osa on ollut kaapin täytteenä esikoisen syntymästä asti, eli semmoiset 5 vuotta. Ja noin niin kuin muutenkin, onhan nämä "oikeat", minikokoiset vaatteet vallan suloisia ja kun ompelee laadukkaista kankaista ja panostaa ompelujälkeen yhtä huolella kuin kaikkiin muihinkin ompeluihin, kestävät ne leikeissä varmasti pitkään. Näin myös sen verran vaivaa, että ompelin kaikkiin hihojen/lahkeensuiden saumakohtiin trenssit (tämän näppärän tavan opin joskus Kaavailua -blogista) ja lisäsin tukikankaat tarranauha/nepparikiinnittimien alle.  
Ja ilohan näitä vaatteita oli ommella, kun ilmaisia kaavoja löytyi niin netistä kuin kirjaston kirjoista.  

Hurmiossa ompelin kaiken kaikkiaan 43 osaa, vähempikin olisi tietysti riittänyt. Ideatulvan keskellä oli vain niin vaikea laittaa hommalle stoppia ja koska rakastan asukokonaisuuksien rakentelua, alkoi setit täydentyä aina vain uusilla vaatekappaleilla.    
Kivasti tyhjeni tarvikelaatikot kaiken kirjavista eripari-neppareista ja valmiiksi suikaloiduista resorinpätkistä. En jaksanut vaihtaa ompelukoneeseen edes kaksoisneulaa (jota muutenkin käytän tosi harvoin) saatikka sitten vaihtamaan lankoja peitetikkikoneeseen. Resoreiden kanttailuun ja käänteisiin käytin erilaisia koristeompeleita, jotka toimii samalla kivoina yksityiskohtina. Mitään ihmeellisyyksiä en vaatteisiin lisäillyt, koska kuosit itsessään ovat niin kauniita ja näyttäviä. Tilkkulaatikko ei juurikaan vajunut, päin vastoin. Laatikossa on nyt entistä pienempiä kangassuikaleita, ehkäpä niistä vielä jotain keksii. Ideoita? 

Lähdetäänpä nyt pienelle retkelle luonnon helmaan!   

Pystytimme ompeluhuoneeseen vaatetehtaan, jossa kävi muutamana iltana kunnon kuhina! Firmassa oli selkeä työnjako. Tyttö toimi johtotehtävissä eli hän sai valita mieleiset kankaat, nepparit ja härpäkkeet sekä esittää toivomuksia, mitä vaatteita tarvitaan. Minä olin pääompelija ja poikani toimi avustajana. Hänen tehtävänä oli valita sukkahousuihin juuri sopivan värisiä resoreita ja säädellä ompelukoneen kaasupoljinta:D  
Uimapuvulla aloitettiin. 
Löysin tilkkulaatikosta "folio"trikoota hopeisena ja pinkkinä, jonka vedenkestävyydestä ei ole kyllä minkäänlaista kokemusta. Jäin vain miettimään mitä ihmettä näistä piti alunperin ommella.. 

Uintireissulla kastui useampi vaatekerta, silleen leikisti:) Oikeasti kastui vain tytön sukat ja minun kengät. 

Osa vaatteista kääräistiin lahjapakettiin, kuten myös tämä Baby Born nuken sänkyyn mittojen mukaan tehty patja, tyyny, vuodevaatteet sekä peitto. Jossain vaiheessa aion ehostaa vanhan, puisen nuken sänkyni, josta Liisa -nukke saa itselleen uuden pedin. 

Tähän postauksen loppuun listasin kaikki käyttämäni kaavat, jotka on tarkoitettu tälle n.43cm pituiselle nukelle. Linkkien kautta löytyy monta muutakin kaavaa, joten kurkatkaapa tarkkaan:) 
Pienemmälle, n.32cm My Little Baby Born -nukelle löydät kaavoja Jenninmurusia -blogista.  

Luomalla -blogi: 
Frillamekko, body, slimmit housut. 
Vinovetskajumpsuit. 

Nauravanappi- blogi.
Peruspipo

Kangaskorjaamolla -blogi:
Liivihame ja vartalonmyötäinen t-paita. 
(Ompelin liivihameen trikoosta, jonka tuin kauttaaltaan joustavalla tukikankaalla. Näin mekko sai kivasti ryhtiä ja tukea neppareiden alle)

Kodin kuvalehti:
Keskosen puolipotkuhousut(44cm)
(Muokkasin kaavaa reippaalla kädellä. Kaikkien kavennuksien ja lyhennyksien jälkeen alkuperäistä oli enää haarakiila..)

Vaippa, uimapuku, kylpytakki, neuletakki, fleecetakki ja housut: 
Nuken omat vaatteet. Anne Grethe Gaaserud. Tammi.

Potkupuku ja tunika: 
Nukenvaatteita isoäidin tapaan. Tarja Helena. Moreeni.
(Jääkukka -joustocollegehaalari, Rusetti -joustocollegetunika pienin muokkauksin)

Kellohelmahameen kaavan piirsin harpin avulla, vyötärölle lisäsin resorin. Helppoa kuin mikä:)
Sukkahousut ompelin tyttöni kulahtaneista, pieneksi jääneistä sukkahousuista. Sovelsin niihin Pieni lintukoto -blogista löytyvää ohjetta. 
Kylpymyssyyn käytin pipon kaavaa, lisäämällä vain sivusaumaan kietaistavat kangassuikaleet. 

Joko siellä innostuttiin tehtailemaan nukenvaatteita:)