maanantai 9. tammikuuta 2017

Poron jäljillä.

Uusi käsityövuosi on käynnistynyt, hyvin pitkälti viime vuoden tapaan, sinisillä ompeluilla.
Uuden vuoden vaihtuessa istuskelin erkkerihuoneessa ompelukoneen äärellä ja vilkuilin sivusilmällä ikkunasta rakettien väriloistoa. Ajattelin, että tässä jos missä oli aihetta ilotulitukseen! Toissa vuoden puolella aloitettu takkiprojekti vihdoin ja viimein näytti valmistumisen merkkejä. 
Niin teki ja tällä hetkellä takki matkaa kummipojalleni syntymäpäivälahjaksi<3   

Koko homma lähti siitä, kun eräällä kirjastoreissulla nappasin hyllystä Ornamentteja Ommellen -kirjan. Selaillessani suomalais-ugrilaisiin kansoihin kuuluvien obinurgialaisten taidokkaita symboloivin ornamentein koristeltuja turkis- ja verkaintarsia käsitöitä, alkoi mielikuvitus laukata pahemman kerran. 
Vaelsin poropaimenten matkassa Siperian tundrilla ja matkalla syntyi eräs visio...  
Visio takista, joka olisi ajaton, maanläheinen, raikas. Takki, joka kertoisi tarinoita menneiltä vuosisadoilta jopa vuosituhansilta.






Kaavaksi valikoitui tanskalaisen Minikrean, 30500 anorakkikaava. Hyvin simppeli malli ja kaavaa on helppo itse muokkailla ja varioida. Kaavassa on muutamia valmiita vaihtoehtoja, esim. tytölle pussihelmainen vyötärönyörillä varustettu versio ja tämä poikien suorahelmainen malli. 
Näin jälkikäteen harmittaa, kun en toteuttanutkaan suunnitelmaani pääntiehalkiosta, vaikka kuvasta voisi päätellä, että siinä sellainen on. Pääntiestä tuli turhan ahdas, vaikka jätinkin ompelematta hupun etureunat toisiinsa heti tuosta pääntien yläpuolelta ja tytölle tätä oli hieman hankala pukea päälle. Toivotaan ettei kummipoika siellä menetä hermojaan..
Ja hupsista keikkaa, minkä mokan olit tehnyt leikkuuvaiheessa. Olin leikellyt takkikankaat ilman saumanvaroja?! Mutta oli tässä sentään jotain hyvääkin, olin leikannut kankaat kuitenkin numeroa isommassa koossa:D Jouduin tekemään vähän sinne sun tänne pieniä muokkauksia, kuten erilliset olkakappaleet, jotta sain kädentielle ja olalle lisättyä leveyttä sekä helmaan alavaran. Jouduin myös leikkaamaan uudet hihakappaleet harmaasta villakankaasta, koska sinisestä ei ollut kuin rippeet jäljellä. Oikeastaan parempi näin. 
Hupun reunan kanttasin ensin mustalla vinokantinauhalla ja viimeiseksi ompelin käsin lautanauhan hupun reunaan kiinni.
Kuten kuvista näkyy, hihoissa näkyy ikävästi vetoja. Jos nyt joskus ompelen vielä tällä kaavalla, niin aion kyllä muokata tuota hiha/kädentie/olka seutua.

Metalliset kiinnittimet, Karnaluks.
Takkivilla, Kangas-Malla.
Harmaa ja raidallinen villakangas, Eurokangas.
Vuorena musta, himpun verran joustava, sileäpintainen polyesterisekoite. 
Kristan takin vuoritus ohjeesta oli jälleen apua<3 

Tinalankakirjailtu poronnahkamerkki.
Neuloin vielä kummipojalle lämmikkeeksi Novitan Baby Wool -langalla kaulurin. Kiitos Pizzicato superkivasta ja selkeästä ohjeesta<3
Poron jäljillä kuvion ompelin silmukoita jäljentäen. 






Muutama sana intarsiasta. Kyseessä on siis upotustekniikka, johon Ornamentteja ommellen kirja suosittelee materiaaliksi puhdasta villakangasta, mutta myös sekoitevilla käy, kunhan villan osuus on suurempi kuin tekokuitujen. Vanutettu, lähes liestymätön villakangas olisi parasta. Tämä sininen takkivilla osoittautui oikein hyväksi. Otin muutamia kuvia työvaiheista, joten yritän havainnollistaa tekniikkaa näiden avulla.



1. Ensiksi jäljensin kuvion ääriviivat kankaan oikealle puolelle.    
2. Asetin mustan villakankaan oikea puoli sinisen päällikankaan nurjaa vasten. Harsin kankaat toisiinsa hyvin läheltä kuvion ääriviivan kummaltakin puolelta. 
3. Seuraavaksi leikkelin kuvion irti ääriviivoja pitkin. Kaksi kerrosta takkivillaa on aika haasteellinen leikattava. Kulmissa käytin apuna kirurginterää, jotta kuviot leikkaantuvat tismalleen samankokoisiksi. 
4. Poistin kaikki harsinlangat ja irroitin kuviot erilleen. Vaihdoin kuvioiden paikkaa ja upotin kuviot kankaisiin. Tällä tekniikalla saadaan siis kaksi samakuvioista, vastakkaisväristä työtä, eikä ylimääräisiä hukkapätkiä tai tilkkuja synny. Tämä mustapohjainen jäikin nyt odottelemaan myöhempää käyttöä varten.  
Ennen ompelua kankaan taustalle harsitaan kiinni tukikangas, tässä käytin irtirevittävää tukikangasta.
5. Ompelin siksakilla kuvion kankaaseen kiinni, pistonpituus n.2,5mm, piston leveys n.4,5mm. (tämän voi toki myös tehdä perinteikkäästi käsin aivin- tai vuoropistoin.) Tässä saa olla myös tarkkana, ompeleen täytyy osua niin kuvioon kuin takkikankaaseen, erityisen tarkkana kulmissa. Viimeistelin työn kiertämällä villalangasta nyöriä ja ompelin sen käsin sauman päälle. Nyörillä on kaksi tarkoitusta, koristella työtä sekä vahvistaa saumaa. Lopuksi leikkelin tukikankaan reunoja pienemmiksi, päättelin langanpätkät ja loppusilitys/höyrytys.

Ensimmäiset intarsiakokeilut, Poron jäljillä neulatyyny sekä pussukka.




Jaksatteko vielä?   
Kokosin tähän muutamat räpsyt Instan puolelta lautanauhakokeiluistani.


En tässä nyt ryhdy sen tarkemmin perehtymään lautanauhojen kudontaan, koska Maikki Kariston Lautanauhat-suunnittelu ja kutominen kirjasta löytyy se kaikki tarvittava tieto, jota lautanauhan kutomiseen tarvitaan. Maikki Kariston ja Mervi Pasasen Omenaisia ja revonneniä-Suomalaisia lautanauhoja kirja lähtee myös alkeista, mutta sisältäen myös erikoisempia ja vaativampia malleja edistyneemmille kutojille. Netti on tietysti pullollaan tietoa ja lautanauhamalleja ja jos suomenkiellellä ei löydy tarpeeksi tietoa, niin hakusanaksi voi laittaa vaikka tablet weaving.

Yllä olevassa kuvassa näkyy omat materiaali- ja tarvikehankintani. Kudoin nauhat näillä tavallisimmilla neliönmuotoisilla, nelireikäisillä laudoilla, jotka hankin Toikalta, sieltä myös nauhanpidike. Sukkulan olen hankkinut Miin Kauppalan verkkokaupasta

Kudoin musta-valkoisen lautanauhan villalangasta, mallina Mehiläisjalkoja, Omenaisia ja revonneniä kirjasta. Toisesta lautanauhasta tuli värikkäämpi, jonka erikoisuutena on limityskuosi. Puuvillalangoilla kutominen olikin huomattavasti helpompaa. Puuvillalanka ei joustanut niin paljon kuin villalanka, joten loimilangat oli helpompi pitää oikealla kireydellä ja näin reunastakin tuli siistimpi. 
Vaan kyllä minä tykkäsin tästä kutomisesta. Muutama idea jäi muhimaan pään sisälle tulevaisuutta ajatellen:) 

Mitäs muuta jännää ja hauskaa täällä on viime aikoina puuhasteltu? Vaateviidakon Pirjo haastoi minut marraskuussa blogissaan DIY -2016 haasteella. En voinut olla tarttumatta tähän tuunaus/kierrätys aiheiseen haasteeseen. Instan puolella pyörii paraikaa #kohtiunelmakämppää sarjaa, jossa esittelen Annan ja Elsan unelmakämpän valmistumista, eli sarjassa remontoidaan nukkekoti lattiasta kattoon sekä tuunataan kalusteet uuteen uskoon:D  Teen myöhemmin koostepostauksen tänne blogin puolelle, huone kerrallaan.  

Mutta nyt, haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa, onnellista alkanutta vuotta! Tällä viikolla minä aion löysäillä kässäilyistä ja kaikenlaisista askartelujutuista ja pitkästä aikaa päästä myös kurkkimaan blogeista teidän kuulumisia ja kässäilyjä:) 
 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Denim - kirjotuin kirjaimin.

Edellisen postauksen siivittämänä jatketaan vielä hetki kirjonta-aiheella. Ja itseasiassa siinä olikin jo hieman esimakua kirjaimien kirjomisesta eli nimikoinnista.   

Keväällä esittelin Instassa kahta kirjaostosta, Elsie Svennåsin nimikoimiskirja I ja II:sta. Näitä kirjoja olen selaillut aina sopivan tilanteen tultua ja eräänä iltana sitten päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Nappasin tilkkulaatikosta pienen palan farkkua, kolusin lankalaatikon läpi ja istahdin sohvan nurkkaan opettelemaan aakkosia. 



Ensimmäinen nimikointikokeilu syntyi vaalealle farkulle, kirjan II-osan vapaan ompelutavan malleilla. Kirjaimet siis jäljennetään kankaalle ja kirjotaan erilaisilla pistoilla kuvion ääriviivoja pitkin. 

Halusin kokeilusta mahdollisimman monipuolisen, joten valikoin erityylisiä kirjain malleja ja testailin minkälaiset langat työhön soveltuvat.  



D Ketjuvirkkauskirjontaa tikkauslangalla (kirjonta tehdään virkkuukoukulla)

E Tikki- ja laakapistoja muliinilangalla
N Yhdistin kirjaimen malliin leikekirjontaa, pykäpistoja helmilangalla
I Ristipistoja parsinlangoilla
M Korko-ompelua (pohjustus etupistoilla, lisäksi laaka- ja varsipistot) nimikointiin tarkoitetulla nimeily/nimikointi/nimikoimislangalla.



Kun sain ensimmäisen farkkutilkun kirjottua, jäin miettimään että kehystäisinkö sen ompeluhuoneen seinälle vai säilönkö ompelulaatikkoon ja yhdistäisin sen myöhemmin johonkin toiseen työhön. Samassa kuitenkin muistin, että olen pitkään kaivannut virkkuukoukuille jonkinlaista säilytyspussukkaa, koukut ovat nimittäin aina hukassa. Tilkku olikin aika passelin kokoinen pussukkaan, tarvitsi vain kulmia vähän pyöristää. Löysin netin syövereistä zippered sketch wallet -ilmaiskaavan, jonka kaavoja sovelsin ja sain lähinnä kaipaamiani ompeluohjeita vetoketjun ja kappaleiden ompelujärjestykseen. 




Ja kun pääsin oikein nimikoinnin makuun, päätin jatkaa kirjonta-urakkaa vielä tummalle farkulle, jossa erivärisillä parsinlangoilla pistellyt kirjaimet näyttävät kyllä erityisen kauniilta. 



Kirjan I-osasta löytyy siis erilaisia kankaan kudokseen perustuvan ompelutavan aakkosia ja malleja. Näistä tavallisin on tietysti ristipistotyöt. 
Farkkukankaasta ei tietenkään voida laskea lankoja, joten tarvitaan avuksi kanavakangasta. Instasta löytyykin yksi työvaihekuva, mutta laitan tähän vielä pienen esimerkin, havainnollistaaksesi lähinnä tuota kanavakankaan ideaa. 

Kanavakangas harsitaan kiinni kankaaseen. Ristipistot pistellään kankaiden läpi seuraten alla näkyvää kirjontamallia ja laskemalla kanavakankaasta "ruutuja"/lankoja. Pistot tehdään kanavakankaan "ruutujen" keskeltä ja pistot tulisi aina tehdä niin, että aloitetaan alapistolla vasemmalta alhaalta oikealle ylös, sen jälkeen yläpisto oikealta alhaalta vasemmalle ylös. Kun ristipistotyö on valmis, kastellaan kanavakankaan pinta ja poistetaan varovasti pinseteillä langat yksitellen. Tämä on muuten jännittävä työvaihe:)





Jotenkin olen ollut siinä käsityksessä, että ristipistot on vähän tylsähköjä ja niistä tulee äkkiseltään mieleen vain ne maisemaseinätaulut, näinhän asia ei kuitenkaan ole. Ristipistoista on oikeasti todella moneksi. Erilaisilla pohjakankailla, langoilla ja vaikka omilla kirjontamalleilla saa juuri niin erikoisia ja omanlaisia kuin vain haluaa. 
Ja mihin nimikointia voisi käyttää? Tässäpä onkin oiva vinkki lasten  päiväkotivaatteiden nimikoimiseen..no joo:D Mutta kyllähän tällä saisi tosi näyttäviä ja kauniita yksityiskohtia vaatteiden ja kodintekstiilien koristeluun ja tuunauksiin tai miten olisi vaikka nimikoitu lahja, esim.kirjoa lahjansaajan puumerkit pellavapyyhkeeseen. 
Arvatkaa muuten mitä unohdin, tietysti nimikoida omat puumerkit pussukkaan:D 

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Poronnahkaiset tinalanka- ja helmikirjaillut kalenterinkannet.

Kuten käsitöillä on tapana, valmis tai keskeneräinen työ poikii ainakin 10 uutta ideaa. Tästä syystä ompelupöydälleni on kasaantunut mitä erilaisimpia kokeiluja. En vain yksinkertaisesti pysty vastustamaan houkutuksia ja ideaa on pakko päästä heti työstämään, tai ainakin kasata tarvikkeet yhteen läjään odottamaan toteutusta, koska muutenhan se varmasti unohtuisi mielestä..ja muistikirjasta..
Tämän hetkisillä käsitöillä on yksi yhdistävä tekijä. Ne ovat tavalla tai toisella saaneet vaikutteita perinnekäsitöistä.   




Lemmy -tyynystä se idea sitten lähti näihin poronnahkaisiin tinalanka -ja helmikirjailtuihin kalenterinkansiin. Ja miksi Motörhead ja perinteinen saamelainen kirjontatapa on niin hämmästyttävän toimiva yhdistelmä? No näitähän yhdistää metalli.. 

Olen joskus pohtinut, että montakohan kirjontatapaa maailmasta mahtaa löytyä? Koska on erilaisia kulttuureita, erilaisia materiaaleja ja tavoilla on tapana muokkautua ajan saatossa, on kirjontatapoja varmasti lukematon määrä. Tämä tinalankapunonta/ kirjonta on ikivanha tekniikka ja perinteinen kirjontatapa saamelaiskulttuurissa. Näin ollen, kirjontaan käytetään hyvin perinteisesti poronnahkaa ja verkaa.    



Inspiraatiokirjana toimi tällä kertaa Mona Callenbergin Tinalankapunonta -kirja (malleja ja ohjeita rannekkeiden, korujen ja kirjailtujen nahkatöiden valmistamiseen). Kirja ehti olla minulla lainassa kirjastosta niin monta kertaa, etten voinut enää uusia lainaa. Pienen etsinnän tuloksena onnekseni löysin kirjan nettihuutokaupasta. Tästä kirjasta riittää iloa vielä pitkään, vaikka muistan jo melkein ulkoa, mitä milläkin sivulla on:D Ehkäpä joskus saan siitä jonkin työn toteutettua. 


Koska tinalankakirjonta -kokeilu oli laatuaan ensimmäinen, oli ostoslista pitkä. Kaikkia tarvikkeita ei ihan perus kangaskaupan valikoimista löydy, joten osan materiaaleista tilasin netin kautta. 
Tinalangan, "helmilangan"(helmikudontakehykseen tarkoitettu lanka) sekä poronnahan ostin slojd-detaljer nimisestä verkkokaupasta, jossa on kyllä tarjolla askartelu -ja käsityötarvikkeita joka lähtöön:) 
Nahkaneulat, tukikankaat, läpinäkyvä nailonlanka, siemenhelmet sekä nahalle soveltuva liima löytyivät kangas-ja askartelukaupoista. Kalenterinkansille tuli kyllä hintaa, mutta eihän näin spesiaaleja juttuja ihan joka päivä tehdä.







Työvaiheita oli monta. Ensin leikkelin pataässä kuvion poronnahasta, nukkapuoli päällepäin, jotta kuvio erottuu itse päällisien sileästä pinnasta. Sitten leikkelin osat vaaleasta nahasta sekä kirjaimien aukot kirurginterällä ja erityisesti kirjontaan tarkoitetuilla teräväkärkisillä saksilla. Sitten liimailua, kuvion piirtämistä tukikankaaseen ja tukikankaan kiinnitys kalenterin päällisosaan nurjalle puolelle kaksipuoleisen liimaharson avulla ja sitten kirjomaan. Työn päällipuolella tinalankaa muotoillaan sitä mukaa kun neulalla pistellään nurjalta puolelta kuvion ääriviivoja pitkin. Tinalankakirjonta on oikeastaan aika helppoa, mutta hidasta. 

Eräs asia näissä kalenterinkansissa häiritsee. Alunperin suunnitelmissa oli ommella kaikki saumat perinteikkäästi käsin, ja niin että ompeleet jäisivät näkyville, kauniiksi yksityiskohdiksi. Olin ostanut epäaitoa jännelankaa ja harjoitellut kahdella neulalla satulasepänpistoja, mutta jouduin tekemään kompromissin. Päällisiin oli pakko lisätä vuori, koska kaikki langanpätkät ja tukikankaat näkyivät nurjalla. Ilman vuorta päällisien ompelu olisi ollut helposti toteutettavissa käsin, koska reunat olisi voinut jättää raakareunaisiksi, mutta vuorien ompelusta johtuen saumanvarat tekivät päällisistä niin naftit, etten voinut harkita edes päällitikkauksia käsin. Ehkä minä kestän tämän:D

Sattuipa vielä niin sopivasti, että tällä työllä pääsen osallistumaan Hommahuoneen lokakuun värihaasteeseen<3 


Nyt säntään takkiompeluiden pariin! Jospa viimein saisin kummipoikani synttärilahjan valmiiksi..:D Mukavaa lokakuuta!