Poron jäljillä.

Uusi käsityövuosi on käynnistynyt, hyvin pitkälti viime vuoden tapaan, sinisillä ompeluilla.
Uuden vuoden vaihtuessa istuskelin erkkerihuoneessa ompelukoneen äärellä ja vilkuilin sivusilmällä ikkunasta rakettien väriloistoa. Ajattelin, että tässä jos missä oli aihetta ilotulitukseen! Toissa vuoden puolella aloitettu takkiprojekti vihdoin ja viimein näytti valmistumisen merkkejä. 
Niin teki ja tällä hetkellä takki matkaa kummipojalleni syntymäpäivälahjaksi<3   

Koko homma lähti siitä, kun eräällä kirjastoreissulla nappasin hyllystä Ornamentteja Ommellen -kirjan. Selaillessani suomalais-ugrilaisiin kansoihin kuuluvien obinurgialaisten taidokkaita symboloivin ornamentein koristeltuja turkis- ja verkaintarsia käsitöitä, alkoi mielikuvitus laukata pahemman kerran. 
Vaelsin poropaimenten matkassa Siperian tundrilla ja matkalla syntyi eräs visio...  
Visio takista, joka olisi ajaton, maanläheinen, raikas. Takki, joka kertoisi tarinoita menneiltä vuosisadoilta jopa vuosituhansilta.

 

Kaavaksi valikoitui tanskalaisen Minikrean, 30500 anorakkikaava. Hyvin simppeli malli ja kaavaa on helppo itse muokkailla ja varioida. Kaavassa on muutamia valmiita vaihtoehtoja, esim. tytölle pussihelmainen vyötärönyörillä varustettu versio ja tämä poikien suorahelmainen malli. 
Näin jälkikäteen harmittaa, kun en toteuttanutkaan suunnitelmaani pääntiehalkiosta, vaikka kuvasta voisi päätellä, että siinä sellainen on. Pääntiestä tuli turhan ahdas, vaikka jätinkin ompelematta hupun etureunat toisiinsa heti tuosta pääntien yläpuolelta ja tytölle tätä oli hieman hankala pukea päälle. Toivotaan ettei kummipoika siellä menetä hermojaan..
Ja hupsista keikkaa, minkä mokan olit tehnyt leikkuuvaiheessa. Olin leikellyt takkikankaat ilman saumanvaroja?! Mutta oli tässä sentään jotain hyvääkin, olin leikannut kankaat kuitenkin numeroa isommassa koossa:D Jouduin tekemään vähän sinne sun tänne pieniä muokkauksia, kuten erilliset olkakappaleet, jotta sain kädentielle ja olalle lisättyä leveyttä sekä helmaan alavaran. Jouduin myös leikkaamaan uudet hihakappaleet harmaasta villakankaasta, koska sinisestä ei ollut kuin rippeet jäljellä. Oikeastaan parempi näin. 
Hupun reunan kanttasin ensin mustalla vinokantinauhalla ja viimeiseksi ompelin käsin lautanauhan hupun reunaan kiinni.
Kuten kuvista näkyy, hihoissa näkyy ikävästi vetoja. Jos nyt joskus ompelen vielä tällä kaavalla, niin aion kyllä muokata tuota hiha/kädentie/olka seutua.

Metalliset kiinnittimet, Karnaluks.
Takkivilla, Kangas-Malla.
Harmaa ja raidallinen villakangas, Eurokangas.
Vuorena musta, himpun verran joustava, sileäpintainen polyesterisekoite. 
Kristan takin vuoritus ohjeesta oli jälleen apua<3 

Tinalankakirjailtu poronnahkamerkki.

Neuloin vielä kummipojalle lämmikkeeksi Novitan Baby Wool -langalla kaulurin. Kiitos Pizzicato superkivasta ja selkeästä ohjeesta<3
Poron jäljillä kuvion ompelin silmukoita jäljentäen. 

Muutama sana intarsiasta. Kyseessä on siis upotustekniikka, johon Ornamentteja ommellen kirja suosittelee materiaaliksi puhdasta villakangasta, mutta myös sekoitevilla käy, kunhan villan osuus on suurempi kuin tekokuitujen. Vanutettu, lähes liestymätön villakangas olisi parasta. Tämä sininen takkivilla osoittautui oikein hyväksi. Otin muutamia kuvia työvaiheista, joten yritän havainnollistaa tekniikkaa näiden avulla.

1. Ensiksi jäljensin kuvion ääriviivat kankaan oikealle puolelle.    
2. Asetin mustan villakankaan oikea puoli sinisen päällikankaan nurjaa vasten. Harsin kankaat toisiinsa hyvin läheltä kuvion ääriviivan kummaltakin puolelta. 
3. Seuraavaksi leikkelin kuvion irti ääriviivoja pitkin. Kaksi kerrosta takkivillaa on aika haasteellinen leikattava. Kulmissa käytin apuna kirurginterää, jotta kuviot leikkaantuvat tismalleen samankokoisiksi. 
4. Poistin kaikki harsinlangat ja irroitin kuviot erilleen. Vaihdoin kuvioiden paikkaa ja upotin kuviot kankaisiin. Tällä tekniikalla saadaan siis kaksi samakuvioista, vastakkaisväristä työtä, eikä ylimääräisiä hukkapätkiä tai tilkkuja synny. Tämä mustapohjainen jäikin nyt odottelemaan myöhempää käyttöä varten.  
Ennen ompelua kankaan taustalle harsitaan kiinni tukikangas, tässä käytin irtirevittävää tukikangasta.
5. Ompelin siksakilla kuvion kankaaseen kiinni, pistonpituus n.2,5mm, piston leveys n.4,5mm. (tämän voi toki myös tehdä perinteikkäästi käsin aivin- tai vuoropistoin.) Tässä saa olla myös tarkkana, ompeleen täytyy osua niin kuvioon kuin takkikankaaseen, erityisen tarkkana kulmissa. Viimeistelin työn kiertämällä villalangasta nyöriä ja ompelin sen käsin sauman päälle. Nyörillä on kaksi tarkoitusta, koristella työtä sekä vahvistaa saumaa. Lopuksi leikkelin tukikankaan reunoja pienemmiksi, päättelin langanpätkät ja loppusilitys/höyrytys.

Ensimmäiset intarsiakokeilut, Poron jäljillä neulatyyny sekä pussukka.

Jaksatteko vielä?   

Kokosin tähän muutamat räpsyt Instan puolelta lautanauhakokeiluistani.

En tässä nyt ryhdy sen tarkemmin perehtymään lautanauhojen kudontaan, koska Maikki Kariston Lautanauhat-suunnittelu ja kutominen kirjasta löytyy se kaikki tarvittava tieto, jota lautanauhan kutomiseen tarvitaan. Maikki Kariston ja Mervi Pasasen Omenaisia ja revonneniä-Suomalaisia lautanauhoja kirja lähtee myös alkeista, mutta sisältäen myös erikoisempia ja vaativampia malleja edistyneemmille kutojille. Netti on tietysti pullollaan tietoa ja lautanauhamalleja ja jos suomenkiellellä ei löydy tarpeeksi tietoa, niin hakusanaksi voi laittaa vaikka tablet weaving.

Yllä olevassa kuvassa näkyy omat materiaali- ja tarvikehankintani. Kudoin nauhat näillä tavallisimmilla neliönmuotoisilla, nelireikäisillä laudoilla, jotka hankin Toikalta, sieltä myös nauhanpidike. Sukkulan olen hankkinut Miin Kauppalan verkkokaupasta. 

Kudoin musta-valkoisen lautanauhan villalangasta, mallina Mehiläisjalkoja, Omenaisia ja revonneniä kirjasta. Toisesta lautanauhasta tuli värikkäämpi, jonka erikoisuutena on limityskuosi. Puuvillalangoilla kutominen olikin huomattavasti helpompaa. Puuvillalanka ei joustanut niin paljon kuin villalanka, joten loimilangat oli helpompi pitää oikealla kireydellä ja näin reunastakin tuli siistimpi. 
Vaan kyllä minä tykkäsin tästä kutomisesta. Muutama idea jäi muhimaan pään sisälle tulevaisuutta ajatellen:) 

Mitäs muuta jännää ja hauskaa täällä on viime aikoina puuhasteltu? Vaateviidakon Pirjo haastoi minut marraskuussa blogissaan DIY -2016 haasteella. En voinut olla tarttumatta tähän tuunaus/kierrätys aiheiseen haasteeseen. Instan puolella pyörii paraikaa #kohtiunelmakämppää sarjaa, jossa esittelen Annan ja Elsan unelmakämpän valmistumista, eli sarjassa remontoidaan nukkekoti lattiasta kattoon sekä tuunataan kalusteet uuteen uskoon:D  Teen myöhemmin koostepostauksen tänne blogin puolelle, huone kerrallaan.  

Mutta nyt, haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa, onnellista alkanutta vuotta! Tällä viikolla minä aion löysäillä kässäilyistä ja kaikenlaisista askartelujutuista ja pitkästä aikaa päästä myös kurkkimaan blogeista teidän kuulumisia ja kässäilyjä:) 
 

Tahroja mekossa ja alikeompelun kokeilua.

Kerron teille hieman kuulumisia ompelurintamalta. Itse ompelun saralla ei ole mitään suurempia tapahtunut, lapsille pipoja, takin hihojen lyhennystä ja tyttärelle mekko. Illat ovat lähinnä menneet oman kesäasun suunnittelussa, perehtymisessä kaavoituksiin ja analysoidessa vartalon muotoja ja mittasuhteita. 

Tilasin nimittäin Amerikasta asti Voguen -kaavan, ei siis yhtään lähempää löytynyt. Viime viikolla kovasti odottamani kaava sitten tipahti postiluukusta. Kankaat ovat vielä tulossa postissa, hyvä niin. Olisin muuten innostuksissani surauttanut hienoista ja kalliista kankaista asun, joka ei istu päälle. 
Olin kerrankin fiksu ja päätin tehdä sovituskappaleen kankaita odotellessa. Sovittaessa tuli ilmi, että kaava kaipaa muutoksia ainakin housuosan suhteen. Alan kirjallisuutta on mukavasti kasassa, mittojen ottamisesta, vaatteen sovituksesta, tekstiilitermeistä ja kuosittelusta. Monen suosittelema Klara Gaarderin Pukineiden kuosittelu -kirjan saaminen oli työn ja tuskan takana, mutta nyt se on minulla! Ja muutaman todella hyvän linkin olen löytänyt ulkomaan sivustoilta, varsinkin housujen muokkauksiin. Laittelen niitä sitten nähtäväksi projektin valmistuttua, tai kovasti toivon, että valmistuu:D Alan pikku hiljaa olla lähellä ratkaisun hetkeä ikuisessa housujen istuvuusongelmassa..

Näin eilen tooodella pitkästä aikaa ystävääni, joka omaa ompelijan taustan. Kyselin häneltä myös vinkkejä muokkauksiin, nähtyään sovituskappaleeni. Samoilla linjoilla oltiin muutoksien suhteen, ei siis hukkaan ole mennyt iltaopiskelut. Monta muutakin kullan arvoista vinkkiä sain asiaan liittyen. Jahka tässä ehtii, niin voisin muutenkin piirrellä peruskaavat itselle mittojen mukaan.

Hyvää kirjallisuutta asiasta kiinnostuneille:

Pukineiden kuosittelu, Klara Gaarder

Sovitus ja Muotoilu, Raija Anttila ja Raili Jokinen

Tekstiilitieto, Raija Markula

Tahrat -mekko

Koska oma projekti on nyt vielä muokkausasteella, päätin kokeilla jotain "aivot narikkaan" hommaa. Ostin Käpyseltä ajat sitten tätä Tahrat -jerseytä. Kangas oli niin houkuttelevaa, että jemmasin sitä kaappiin ilman sen kummempaa ajatusta, mitä siitä tekisin. 

Näin Burdan 3/2015 numerossa tämän väritahraisen paitamekon, ja sain välittömästi vision. Tahrat -jersey pääsisi nyt käyttöön. Tässä Burdan käyttämässä kankaassa tahrat on painettu käsin. 

Mekon pääntie on ommeltu alavaroilla, takana halkiossa hakaskiinnitys ja solmimisnauhat ommeltu muotolaskoksien sisään. Solmimisnauhat on itseasiassa aivan kuin hihat. Valitsin kooksi reippaasti 104 cm, ja liian isohan se vielä on tyttärelleni. Mielummin tietenkin kasvun varaa kuin valmiiksi liian pieni. 

Alikeompelu

Mekko kaipasi hieman väriä. Keltaisten solmimisnauhojen lisäksi kikkailin kankaan tahroilla. Päätin kokeilla kauan suunnittelemaani alikeompelua. Ja tämähän se vasta super-hauskaa, nopeaa ja helppoa olikin:)

Aloitin kokeilut ihan helpoimmalla konstilla. Tässä minun versiossani ei tarvittu siis erillistä kuvaa alikeompeluun, koska ompelin päällipuolelta mustan tahran ääriviivoja mukaillen, hieman reunan yli, että leikattuun reunaan jää näkyviin vain valkoista. Päällikankaan alla siis keltainen kangas ja pohjimmaisena irtirevittävää tukikangasta, jotka ihan teippasin ompelun ajaksi kiinni reunoista päällikankaan nurjalle. Toki voi myös harsia, ettei ommellessa liiku alla. Ompelin suoralla ja aika lyhyellä tikillä reunoista, ja uskon että pysyy ihan yhdellä ompeleella. Ja voi että sitä tunnetta, kun pääsee saksimaan kuvan esiin! Tunnelma oli ihan kuin jouluna lahjapakettia avattaessa. Sain hillittyä itseni, etten koko mekkoon tehnyt erivärisiä tahroja, josta olisi muuten tullut ihan hauskan näköinen. Tällä tekniikalla pystyy kyllä kikkailemaan mielettömästi. Digiprinttitrikoissa on todella hienoja kuvia itsessään, joita saa tehostettua tällä konstilla. 

Suunnitelmissa olisi kokeilla alikeompelua myös hieman toisenlaisella tavalla. 

Villa Kiana teki hetki sitten hyvän postauksen aiheesta. Ja kiitos Kristalle vinkistä, reverse applique -hakusanalla löytyy todella hienoja alikeompeluja. Ja varsinkin jos niihin liitetään vielä kirjonta! Reunoja voi koristella erilaisilla kivoilla kirjontapistoilla. 

Blogini löytyy tällä hetkellä myös Blogipolusta, Blogilistahan lopettaa piakkoin. Liittyminen oli helppoa ja sivut näyttää todella fiksuille. Suosittelen! Ja tervetuloa uudet lukijani, mukavaa kun olette löytäneet tienne blogiini:)