Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Vanha sananlasku pitää tässäkin tilanteessa täysin paikkansa. Entäpä, kun laitan monta kuvaa, silloin sanoja tarvitaan vielä vähemmän. 

"Futon" paita:
Muokattu Burda 4/2016, #114 kaavan pohjalta. 
Kangas: Pellavaa, Eurokankaasta.
EMO-tuotannon kangasvärillä värjätty puuvillabatisti vuorikankaana trapunto-osuudella.

Hame:
Kaava: Burda 3/2015, pienin muokkauksin.
Kangas: Pellavaa, Hanhelista.
Vuori: Ohutta puuvillabatistia, Tohman Tikistä.

Violetti virkattu nappi:
Pellavalanka, (myös käpypitsi koruissa), Helmikaupasta
Virkkukoukku 1,0.
Muovirengas, Karnaluksista 
Puunappiaihio, Askartelukulmasta
Vuorikangas pellavaa.
Takakappaleen hihnassa ommeltu neppari.

Valkoinen virkattu nappi:
Puuvillalanka, Kordonet 80.
Virkkuukoukku 0,75.
Puunappiaihio 
Vuorikangas pellavaa.
Napinläpisilmu pellavalangasta.

Ohjeet nappeihin, 50 Heirloom Buttons To Make -kirjasta.

Viimeistelty lopputulos
Paidan hihat ja helma sekä hameen helma huoliteltu vinokaitalepäärmein. Saumanvaroihin käytin litteää vinokaitalehuolittelu -tapaa. Vinokaitaleet leikkasin pellava- ja batistikankaista.

Paidan yksityiskohtaan yhdistin kahta tekniikkaa, trapuntokirjontaa eli kohokirjontaa sekä nyörikirjontaa eli italialaista vanukirjontaa. Päätin koostaa tähän pienen kuvakollaasin työvaiheista. 
Vink, vink. Helmoja ja hepeneitä -blogista löytyy tarkemmat esittelyt ja ohjeistukset kyseisistä tekniikoista, käykääpä ihmeessä inspiroutumassa blogissa<3 Kauniit jouluiset vanutikatut tyynynpäälliset klik, nyörikirjonnalla koristeltu hurmaava mekko klik, sekä erillinen ohje nyörikirjontaan klik.   

Työvaiheet:
1.Piirsin kuvion vuorikankaalle lyijykynällä ikkunaa vasten. Harsin vuorikankaan paidan nurjalle ja ompelin koneella kuvioiden ääriviivoja pitkin suoralla ompeleella.
2.Täytin kuvion reunassa nyörikirjonnalle tarkoitetun kujan paksuhkolla löyhäkierteisellä villalangalla.
3.Seuraavaksi täytin trapuntokirjonnalle tarkoitetut alueet vanulla. Kankaiden väliin sujahti vanhan futon patjan täytettä, eli 100%puuvillaa.
4.Leikkasin vuorikankaasta ylimääräisen pois, päättelin langanpäät ja suljin täyttöaukot. (vuorikankaan reunat voisin vielä huolitella käsin)
5. Sitten vain ihastellaan lopputulosta!

Kuvion malli, 501 quilting motifs -kirjasta.

Tällä kertaa jätin höpöttelyt vähemmälle. Uskoisin, että näistä kuvista välittyy se kaikkein tärkein<3     

HannaMi heitti blogissaan minua haasteella. Kiitokset Hanna, haaste otettu vastaan<3 
Jos nyt joillain sanoilla asua voisi kuvailla, niin haasteen sanoma "Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty" sen tekee. 
Tämä on yksi niistä haave-ompeluista, joita olen muistikirjaani raapustellut. Asusta tuli juuri sitä, mitä halusin. Omannäköinen ja itselleni aivan erityinen. Tätä on tehty kiireettömästi, ajatuksen kanssa ja rakkaudella käsillä tekemiseen. Voin rehellisesti sanoa, että tästä asusta olen ylpeä. Olen tehnyt sen itse. Ja kannan sen myös ylpeydellä. 

Haaste on lähtöisin The Diy Stories -blogista. Haasteeseen voit osallistua kuvaamalla yhden tai useamman työn (myös muu kuin ompelu) jonka olet itsellesi tehnyt ja jota ylpeydellä kannat. Käytä vanhaa tai uutta kuvaa ja tägää se somessa #ylpeydelläpidetty. Osallistu kertomalla omat suosikkisi ja haasta halutessasi toinen diy-taitoinen. Haaste on avoin kaikille.   

Palaan ensi viikolla jälleen postauksen merkeissä. Luvassa on jotain melkein yhtä ihanaa. Kengät, jotka sopisi vaikka tähän asuun:)

Audrey Jacket

Ehei, en ole lopettanut bloggausharrastusta, eikä se ole käynyt edes pienessä mielessäkään, vaikka blogihiljaisuudesta voisi niin päätellä. Yksinkertaisesti ei vain ole ollut valmista työtä, mitä esitellä:)

Viitta, takki vai jakku? Miksi tätä voisi kutsua? Kypsyttelin lähemmäs vuoden verran ajatusta villakangasviitasta. Tuona aikana suunnitelmat ehtivät muuttua totuttuun tapaan monta kertaan, vaihtui niin kangas kuin kaavakin. Lopputuloksena kuitenkin siisti, juhlavampaan menoonkin sopiva, ehkä hieman vintage-henkinen takki. 
Tilasin viime syksynä Kangas-Mallasta Royal-sinistä takkivillaa, mutta toteutus pääsi kunnolla vauhtiin kuitenkin vasta vuoden alussa Hommahuoneen Sanne-Maijan järjestämän värihaasteen innoittamana. Haaste on koko vuoden kestävä, jossa leikitellään väreillä ja jokainen kuukausi edustaa tiettyä tai tiettyjä värejä. 

Eletään jo helmikuun loppua ja kuukauden värihaasteen teemana ovat pastellinsävyt. Tarkoituksenani oli osallistua tällä takilla tammikuun siniseen haasteeseen. Kiireistä ja lähinnä koko perhettä vaivanneista sairasteluista johtuen keskittymiskyky ja jaksaminen ei riittänyt postauksen valmisteluun, vaikka takki määräaikaan mennessä valmistuikin. Tässä nyt kuitenkin olen, tyylikkäänä myöhässä:D 

Innostuin haasteesta todenteolla. Olen googlettanut väriympyröitä, pohtinut mm. mitä ne vastavärit sitten olikaan, tehnyt väritestin tuijottamalla sinistä paperia valkoista taustaa vasten ja haaveillut tulevien kuukausien värihaasteista..
Minkälainen suhde minulla on siniseen? No, sininen ei ole aiemmin kuulunut lempiväreihini ja olen sitä ainakin omassa pukeutumisessani vältellyt. Paitsi, olenhan minä aina tykännyt sinisistä farkuista...Viimeistään pojan synnyttyä olen altistunut siniselle värille enenevissä määrin ja alkanut jopa tykkäämään siitä. Tämä "Royalin"-sininen kuuluukin tällä hetkellä lempiväreihini. 

Alunperin ompelin takkiin hurjalta kuulostavan keinonahka virityksen, jossa toinen etukappaleista oli keinonahkaa hienoilla tikkauksilla varustettuina. Päätin purkaa sen kuitenkin pois, koska se ei istunut kovinkaan nätisti, kankaiden paksuuseroista ja keinonahan joustavuudesta johtuen. Luovuin myös vinosta keinonahkanapinläpitaskusta ja lopputulos syntyikin kokonaan villakankaasta, ja parempi näin. Villakankaita oli sen verran reilusti, että sain juuri ja juuri leikattua osat myös pojan villakangasanorakkiin(keskeneräisten pinossa, johon sain juuri lautanauhakokeiluni valmiiksi). Huomasin kuitenkin ompeluvaiheessa, että takin kauluskappale puuttuu kokonaan, joten jouduin kokoamaan sen kahdesta osasta.

Mieleinen kaava löytyi lopulta StyleArc:lta, joka saapui postissa paperiversiona. Eikä olisi ollut yhtään hullumpi vaihtoehto StyleArc:n Terry Tie Cardi- viitta. 
Kaava sinällään on suht helppo, mutta olisin kaivannut yksityiskohtaisempia ompeluohjeita, erityisesti vuorin ompeluun. Muutamasta lisäkaavamerkinnästä olisi myös ollut apua. Googlen avulla löysin kuitenkin pari blogia, joista löysin ohjeistusta juuri tämän takin ompeluun. Ja vink vink, Helmoja ja Hepeneitä blogista löytyy erinomainen tutoriaali takin vuorittamisesta pussiin.

Nyt vaihtui hattu! Sain tämän huopalierihatun anopilta tuliaisina lomamatkaltaan. 

Takki sopii tämän mustan kotelemekon kanssa oikein nätisti. Hakusessa olisi vielä siistimmät pitkävartiset käsineet, nämä neulos/keinonahkakäsineet ei ole sieltä tyylikkäämmästä päästä, mutta tähän hätään parempiakaan ei löytynyt:)  

Hiha- ja helmakäänteet eivät tahtoneet pysyä paikoillaan, joten ompelin ne käsin piilo-ompelein, koska en halunnut näkyviä ompelukoneen tikkauksia. 

Instagramin puolella on esillä muutamia nappikokeilujani 50 Heirloom Buttons to Make -kirjasta. Tämä nappi tässä pohjautuu Grindle -malliin, joka on toteutettu needle lace eli ommeltu pitsi tekniikalla.
Nappien aihiot leikkasin kuohuviinipullonkorkeista, jotka vuorasin mustalla kankaalla ja lopuksi ompelin helmilangalla koristeellisen päällisen.    

Napinlävet ompelin myös käsin. Ompelukoneen napinläpipaininjalka otti kiinni kauluksen saumaan, joten en saanut niitä koneella onnistumaan. Onneksi olin ostanut Kuopion Nappi ja Nauhasta sitä aitoa ja oikeaa napinläpisilkkilankaa muutamassa värissä, ja tuo sinisen sävy sattui olemaan juuri täydellinen tähän. Olen varmaan aiemminkin kehunut tätä puotia, mutta jos teillä suinkin on joskus mahdollisuus, niin käykää ihmeessä tutustumassa tähän käsityötarvikkeiden aarreaittaan. Viime ostoskerralla mukaan lähti mm. Hardanger -kangasta, kirjontalankoja, nimeilylankaa ja käsintikkauslankaa.  

Pienenä yksityiskohtana vielä nimikointi, jonka kirjoin  villalangalla halkaistuin varsipistoin. VP= villapipo, ei vapaapalokunta:D
Kiitokset siis Sanne-Maijalle, keskeneräisessä pinossani on nyt yksi työ vähemmän ja hyvillä mielin pääsen käsitöissäni eteenpäin:)  Mukavaa alkavaa kevättä kaikille ja lämpimät tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni<3

Tarkkaan harkitut yksityiskohdat.

Hullunkurista tilkkuilua, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, käsinommeltuja Dorset -nappeja ja napinläpiä ja pienimuotoista kierrätysompelua. Näistä on pojan paita ja housut tehty.

Asu on valmistunut aika päivää sitten, mutta postauksen suunnitteluun vierähti tovi..Olen oppinut jälleen paljon uutta ja haluaisin niin kovasti jakaa kaiken aiheeseen liittyvän tiedon. Ongelmana oli se, kuinka saan kaiken mahtumaan yhteen postaukseen...

Selaillessani Tilkkutyön käsikirjaa, josta sain idean vierivät palikat paitaan, löysin toisen varteenotettavan tilkkuiluvaihtoehdon vaateompeluun eräästä tilkkutyötyypistä nimeltä, Crazy-tilkkutyö. 

Google -haulla löytyy valmiita kaavoja (crazy quilting patterns), joiden avulla leikkelin kaavan osiin silmämääräisesti. Crazy -tilkkutyössä osat voivat olla pienen pieniä, joten mallia on sovellettu paitaan isommassa mittakaavassa. 

Olennaisenan osana Crazy -tilkkutyöhön kuuluu työn/saumojen koristelu mitä erilaisimmilla ja erikoisimmilla koristeilla. Koristetikkauksia ja kirjontaa käsin ja koneella, applikointia, silkkinauhakirjontaa, helmiä, nappeja, vetoketjuja, mitä ikinä keksitkin! Mitä enempi, sen parempi:)

Osien ompelu tapahtuu numerojärjestyksessä. 
Eli ensiksi ompelin 1 ja 2 osat toisiinsa jousto-ompeleella, silitin saumanvarat auki ja tikkasin päältä koristeompeleella. Tämän jälkeen  ompelin osan 3 kiinni jne...
Tässä pääsinkin samalla tutustumaan ompelukoneen laajaan ommelvalikoimaan. Testasin toki ensin ompeleita tilkkuihin, koska käytössä oli joustavaa kangasta, niin ompeleen tulisi myös olla siihen soveltuva. 

Mietin pitkään ja harkiten mitä muita yksityiskohtia haluan lisätä koristetikkauksien seuraksi. Kuinka saan toteutettua vaatteen, joka on sopivasti erikoinen, muttei liian överi?
Päädyin lopulta tasku/nappi -teemaan. 
Nappasin poikani pieneksi jääneen ruudullisen kauluspaidan kirppikselle menevästä pinosta uusiokäyttöön. Ihka ensimmäiseen sellaiseen! Kierrätysompelu on aiemmin tuntunut hieman vieraalta, mutta eihän tässä tarvita kuin vähän kekseliäisyyttä:) 
Purin kaksi rintataskua ja tikkasin uusiksi kirjontalangoilla. Ompelin taskuihin läpät hihan rannekkeesta ja toiseen taskuun kauluksen puolikkaasta. Trikoosuikalenyörin pujotin napinlävestä ja nyörin pään ompelin läpän yläreunan saumaan kiinni (idea varastettu kaupassa nähdystä neulepaidasta). Hihoihin halusin ehdottomasti vielä tampit tasapainottamaan kokonaisuutta. 

Upotetussa taskussa oleva Villapipo -merkki on purettu vanhoista farkuista, käännetty nurinpäin ja teksti painettu leimasimella.

Valevetoketjut

Ja niin vain tästäkin syntyi setti. Housuihin valitsin farkun siniseen sopivan, tumman keltaisen NOSHin joustocollegen. Ompelin ruutupaidasta housuihin takataskut, joihin lisäsin vielä farkkujerseystä teret. Teret vahvistin puuvillalangalla. Teren ja taskun ompelin paikalleen samanaikaisesti veteenliukenevan liimaharson avulla(harsin ensin teren kiinni taskuosaan). Puuvillakangas on melko ohutta ja koska leikkasin sen vinoon langassuuntaan, antaa se vähän joustoa joustocollegessa. Taskut tein ensimmäistä kertaa pahvisapluunan avulla, ja olipa muuten kätevää! 

Paita: Ottobre, 1/2015, Smart Guitars
Svetarihousut: Ottobre 1/2014, Relaxed Fit

Taskupussit ommeltu ompelukoneen valepeitetikki -ompeleella, korvaa mainiosti peitetikkikoneen:D Resorissa solmimisnauha- ja kuminauhakujan erottava ommel tosin ommeltu peitikkikoneella, joustaa mielestäni paremmin. 

Taskunsuut tuettu niiteillä.

Polvipaikoiksi ompelin fakkujerseystä tilkut hiuslaskoksin.
Paksupohkeiselle pojalleni tämän kaavaan lahkeensuuresorit olivat liian kapeat, joten lisäsin niihin hieman väljyyttä, kuten myös vyötärölle.

Dorset -napit eli käsinommellut napit.
Valmiita nappeja olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta halusin silti jotain erikoisempaa.. 
Ohjeita näihin käsinommeltuihin nappeihin löysin Kirjonnan parhaat pistot-, ja Ompele vaatteisiin yksilölliset koristeet -kirjasta.
 Wow, miten hienoja nämä ovatkin!
Uusien ja erikoisempien nappimallien toivossa tilasin Ebaysta vielä Dorset Buttons -kirjan. Kannen perusteella kuvittelin kirjan sisältävän enemmänkin ohjeita, mutta kirja itsessään on enemmän perehtynyt nappien historiaan. Oikein mielenkiintoista luettavaa joka tapauksessa. Tiesittekö, että nämä Dorset napit ovat lähtöisin Englannista satoja vuosia sitten?

Tunnistin kirjan kannesta muutaman nappimallin: Singletons, High-Tops, Dorset Knob, Old Dorset, Birds Eye, Blandford Cartwheel..

En mene sen enmpää historiaan, koska voin melkein jo nähdä teidän haukotukset:D 
Dorset -napit käyvät siis monenlaisiin käsitöihin, vaatteisiin, koruihin, kodintekstiileihin. Nappi itsessään on todella näyttävä yksityiskohta ja tuo ylellistä ilmettä tekstiiliin.   

Käyttämäni nappimalli on Blandford Cartwheel. Nappi syntyy siten, että luu-, muovi-, metallirenkaan ympärille kieputellaan lankaa. Itse käytin työkalupakista löytyneitä prikkoja, jossa taisin tehdä virheen. En nimittäin huomioinut, että metallisen renkaan tulee tietysti olla ruostumaton pesujen kannalta. Nappeihin voi käyttää monenlaista lankaa, yleensä näihin suositellaan tiiviskierteistä, mielellään vahattua lankaa, esim. napinläpisilkkilankaa(ostoslistalla). Mutta mikäpä estää kokeilemasta vaikka liukuvärjättyä helmilankaa, muliinilankaa, tikkauslankaa, nypläyslankaa tai koruiksi tehtyihin nappeihin metallikirjontalankaa. Langan valinta riippuu myös kättötarkoituksesta, kuinka kovalle rasitukselle nappi joutuu ja minkä kokoinen käytettävä rengas on. 
Nappeja voi koristaa myös pujottamalla niihin helmiä tai korukiviä. Singletons -mallissa napit voidaan myös päällystää kauniilla kankaalla ja kirjoa käsin ranskalaisia solmuja.
Ei muuta kuin ottakaa neula ja lankaa ja käpertykää sohvan nurkkaan ompelemaan nappeja. Mutta älkää kietoutuko villapeittoon. Nimittäin peitosta irtoava nukka kulkeutuu ikävästi langan mukana napin rattaiden väliin:D
Näitä nappeja tulen varmasti tekemään uudestaan, jollakin toisella mallilla. Ehtisiköhän tehdä muutamat nappikorvikset joululahjaksi..:)

Nyt mennään kyllä vähän jo asian vierestä, mutta kun nappeihin päästiin, niin voihan nappeja tehdä vaikka valmiisiin aihioihin.

Purin eräästä saamastani lahjoitusvaatteesta tällaiset kangaspäällysteiset napit ja purin vielä yhden niistä osiin. Miten olisi Liberty napit? Nappiaihioita voi ostaa esim. Nappikauppa Punahilkasta.
Ompelijanmaailmasta löytyisi vielä tällaisia Prymin Creative koristenappiaihioita, joihin vähän samaan tapaan kieputellaan neulalla lankaa, kuin Dorset -napeissa.
Tai sitten voi kokeilla nappien tekoa Evildressmakerin tapaan.

Napinläpi -mittelö, minä vs. Pfaff.
Uudesta upeasta ompelukoneestani löytyy lukuisia vaihtoehtoja napinläpiin. Juuri näistähän olin haaveillutkin:) Kokeilin tilkkuun eri vaihtoehdot, vain joustava napinläpi puuttuu kuvasta. Napinläpien leveyttä ja tiheyttä voi hienosäätää mieleiseksi. Kone surauttaa nämä silmän räpäyksessä ja tekee todella siistiä jälkeä. Jes!

Napinläpijalasta löytyy urat myös nyörivahvisteisten napinläpien ompeluun. 

Niin hassua kuin tämä onkin, päädyin kuitenkin ompelemaan napinlävet käsin:) 
Jotenkin ajatus yhdistää Dorset -napit koneella tehtyihin napinläpiin ei minua sytyttänyt. Kaipasin napeille jotain fiinimpää ja vanhaan tyyliin sopivaa. 

Napinlävet ompelin näillä erinomaisilla ohjeilla(rullatkaa sivua reilusti alas, löytyy ohjeita monenlaisiin napinläpiin).
Napinläpilangan puuttuessa käytin tikkauslankaa. Samasta langasta pyörittelin nyörin ja ompelin napinlävet nyörivahvisteisina. Ohjeissa oli neuvottu, että ainakin napinläpilanka kannattaisi vahata ennen ompelua, tein myös samoin tikkauslangan kanssa. En tiedä oliko se oikein tehty, mutta ompelu oli helppoa, kun lankalenkit muodostui todella sulavasti. Jos nyt verrataan koneellisiä ja käsintehtyjä napinläpiä, niin toki koneen tekemät ovat siistimmät ja nopeammat tehdä, mutta ulkonäöllisesti nämä käsintehdyt miellyttävät silmää enemmän:) Silmänräpäyksessä nämä eivät synny, mutta ovat todellakin vaivan arvoiset!

Nappeihin löytyy monia muitakin hienoja ja tyylikkäitä kiinnitysvaihtoehtoja, kuten vaikka tällainen napinläpisilmu. Yritin malliksi tehdä myös napinläpisilmua tuppilosta, mutten millään saanut onnistumaan tähän hätään:D Kuva-arkistoistani löytyisi paljon materiaalia myös kangasnapinläpiin eli Bound Buttonholesiin, joista saisi vaikka tutoriaalin tehtyä.

Työvaiheita: lankalenkit ommellaan yleensä kankaan taitteeseen, jotka päällystetään napinläpi- tai pykäpistoilla. Jos lenkki on kovin iso, kannattaa päällystys aloittaa ensin toisesta reunasta keskelle ja sitten toisesta. Näin lenkki muotoutuu oikeaan muotoon eikä lenkki mene kippuralle...

No mitenkäs nappi ommellaan kiinni kankaaseen?
Tässä kuva kesällä ompelemastani hameesta. Löysin nimittäin silloin Ompelun ABC -kirjasta ohjeen tällaisen nelireikäisen napin ompelemiseen. Nurjalla x-muodossa olevat lankalenkit päällystetään lopuksi napinläpipistoin. Oikein nätti tulikin, eikä haittaa vaikka vilahtaa nurjalta näkyviin.

Tässäpä tuli esille asioita, mitkä asiat käsitöissä juuri itseäni viehättää ja kiinnostaa. Tiedonjano, uuden oppiminen, haasteet, pikkutarkka näpertely, niistä minun käsityöt syntyy. Ompeluun jäävä aika on tällä hetkellä kortilla, mutta sen vähäisenkin ajan käytän näinkin tehokkaasti:D 
Mitkä asiat teitä kiinnostaa käsitöissä ja onko jotain tiettyjä tekniikoita mitä haluaisitte kokeilla tai olette kokeilleet?  
Ompelun täytteistä loppusyksyä teille kaikille!