Audrey Jacket

Ehei, en ole lopettanut bloggausharrastusta, eikä se ole käynyt edes pienessä mielessäkään, vaikka blogihiljaisuudesta voisi niin päätellä. Yksinkertaisesti ei vain ole ollut valmista työtä, mitä esitellä:)

Viitta, takki vai jakku? Miksi tätä voisi kutsua? Kypsyttelin lähemmäs vuoden verran ajatusta villakangasviitasta. Tuona aikana suunnitelmat ehtivät muuttua totuttuun tapaan monta kertaan, vaihtui niin kangas kuin kaavakin. Lopputuloksena kuitenkin siisti, juhlavampaan menoonkin sopiva, ehkä hieman vintage-henkinen takki. 
Tilasin viime syksynä Kangas-Mallasta Royal-sinistä takkivillaa, mutta toteutus pääsi kunnolla vauhtiin kuitenkin vasta vuoden alussa Hommahuoneen Sanne-Maijan järjestämän värihaasteen innoittamana. Haaste on koko vuoden kestävä, jossa leikitellään väreillä ja jokainen kuukausi edustaa tiettyä tai tiettyjä värejä. 

Eletään jo helmikuun loppua ja kuukauden värihaasteen teemana ovat pastellinsävyt. Tarkoituksenani oli osallistua tällä takilla tammikuun siniseen haasteeseen. Kiireistä ja lähinnä koko perhettä vaivanneista sairasteluista johtuen keskittymiskyky ja jaksaminen ei riittänyt postauksen valmisteluun, vaikka takki määräaikaan mennessä valmistuikin. Tässä nyt kuitenkin olen, tyylikkäänä myöhässä:D 

Innostuin haasteesta todenteolla. Olen googlettanut väriympyröitä, pohtinut mm. mitä ne vastavärit sitten olikaan, tehnyt väritestin tuijottamalla sinistä paperia valkoista taustaa vasten ja haaveillut tulevien kuukausien värihaasteista..
Minkälainen suhde minulla on siniseen? No, sininen ei ole aiemmin kuulunut lempiväreihini ja olen sitä ainakin omassa pukeutumisessani vältellyt. Paitsi, olenhan minä aina tykännyt sinisistä farkuista...Viimeistään pojan synnyttyä olen altistunut siniselle värille enenevissä määrin ja alkanut jopa tykkäämään siitä. Tämä "Royalin"-sininen kuuluukin tällä hetkellä lempiväreihini. 

Alunperin ompelin takkiin hurjalta kuulostavan keinonahka virityksen, jossa toinen etukappaleista oli keinonahkaa hienoilla tikkauksilla varustettuina. Päätin purkaa sen kuitenkin pois, koska se ei istunut kovinkaan nätisti, kankaiden paksuuseroista ja keinonahan joustavuudesta johtuen. Luovuin myös vinosta keinonahkanapinläpitaskusta ja lopputulos syntyikin kokonaan villakankaasta, ja parempi näin. Villakankaita oli sen verran reilusti, että sain juuri ja juuri leikattua osat myös pojan villakangasanorakkiin(keskeneräisten pinossa, johon sain juuri lautanauhakokeiluni valmiiksi). Huomasin kuitenkin ompeluvaiheessa, että takin kauluskappale puuttuu kokonaan, joten jouduin kokoamaan sen kahdesta osasta.

Mieleinen kaava löytyi lopulta StyleArc:lta, joka saapui postissa paperiversiona. Eikä olisi ollut yhtään hullumpi vaihtoehto StyleArc:n Terry Tie Cardi- viitta. 
Kaava sinällään on suht helppo, mutta olisin kaivannut yksityiskohtaisempia ompeluohjeita, erityisesti vuorin ompeluun. Muutamasta lisäkaavamerkinnästä olisi myös ollut apua. Googlen avulla löysin kuitenkin pari blogia, joista löysin ohjeistusta juuri tämän takin ompeluun. Ja vink vink, Helmoja ja Hepeneitä blogista löytyy erinomainen tutoriaali takin vuorittamisesta pussiin.

Nyt vaihtui hattu! Sain tämän huopalierihatun anopilta tuliaisina lomamatkaltaan. 

Takki sopii tämän mustan kotelemekon kanssa oikein nätisti. Hakusessa olisi vielä siistimmät pitkävartiset käsineet, nämä neulos/keinonahkakäsineet ei ole sieltä tyylikkäämmästä päästä, mutta tähän hätään parempiakaan ei löytynyt:)  

Hiha- ja helmakäänteet eivät tahtoneet pysyä paikoillaan, joten ompelin ne käsin piilo-ompelein, koska en halunnut näkyviä ompelukoneen tikkauksia. 

Instagramin puolella on esillä muutamia nappikokeilujani 50 Heirloom Buttons to Make -kirjasta. Tämä nappi tässä pohjautuu Grindle -malliin, joka on toteutettu needle lace eli ommeltu pitsi tekniikalla.
Nappien aihiot leikkasin kuohuviinipullonkorkeista, jotka vuorasin mustalla kankaalla ja lopuksi ompelin helmilangalla koristeellisen päällisen.    

Napinlävet ompelin myös käsin. Ompelukoneen napinläpipaininjalka otti kiinni kauluksen saumaan, joten en saanut niitä koneella onnistumaan. Onneksi olin ostanut Kuopion Nappi ja Nauhasta sitä aitoa ja oikeaa napinläpisilkkilankaa muutamassa värissä, ja tuo sinisen sävy sattui olemaan juuri täydellinen tähän. Olen varmaan aiemminkin kehunut tätä puotia, mutta jos teillä suinkin on joskus mahdollisuus, niin käykää ihmeessä tutustumassa tähän käsityötarvikkeiden aarreaittaan. Viime ostoskerralla mukaan lähti mm. Hardanger -kangasta, kirjontalankoja, nimeilylankaa ja käsintikkauslankaa.  

Pienenä yksityiskohtana vielä nimikointi, jonka kirjoin  villalangalla halkaistuin varsipistoin. VP= villapipo, ei vapaapalokunta:D
Kiitokset siis Sanne-Maijalle, keskeneräisessä pinossani on nyt yksi työ vähemmän ja hyvillä mielin pääsen käsitöissäni eteenpäin:)  Mukavaa alkavaa kevättä kaikille ja lämpimät tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni<3