Käpypitsi (frivolité) korut +kirjavinkki.

Syksy se jo porskuttaa pitkällä. Eiköhän nyt ole korkea aika istahtaa blogin äärelle päivittämään käsityökuulumisia sekä koostaa kesän aikana valmistuneita käsitöitä. 
Mitä käsityöharrastukselleni kuuluu? Oikeastaan parempaa kuin koskaan:) Kesällä ehdin mm.virkkaamaan, ompelemaan, värjäämään kankaita, kokeilemaan muutamia erikoistekniikoita, kuten käpyilyä, trapuntoa ja nyörikirjontaa. Ostin kesällä peruskaavapaketin omilla mitoilla ja kokeilin kaavojen piirtämistä itse. Samaan aikaan pohdin täydellisesti istuvan vaatteen salaisuutta. Viime aikoina olen lukenut paljon käsityökirjoja. Ne ovat olennainen osa harrastustani ja toimivat suurena inspiraation lähteenä käsitöissäni. Samaa kirjaa voi selata ja lukea kerta toisensa jälkeen ja aina niistä voi löytyä jotain uutta. Kirjassa esitetyn tekniikan voi nähdä aivan uudella tavalla, vaikka erilaiseen materiaaliin toteutettuna. Kirjahyllyni valikoima on viime kevään ja kesän aikana täydentynyt niin uusilla kuin vanhoillakin käsityökirjoilla. Tarkalleen ottaen 27:llä kirjalla:D Joukossa muutama erikoisempi helmi, joista kokeiluun asti ovat viimeisimpinä päässeet Karjalan kirjonta sekä nimikointi. Näistä myöhemmin sitten lisää.

Pienimuotoinen Hardanger kirjontakokeilu. 

Kankaanvärjäystä EMO-tuotannon tekstiilivärillä sekä luonnonvärillä, mustalla teellä.
Kaavaprojekti, joka edistyy pikku hiljaa muiden ompeluiden ohella. 

Valmistuneita käsitöitä ei itse asiassa ole kuitenkaan kovin monta. Pari pienempää työtä sekä yksi isompi asukokonaisuus. Pellavainen unelma-asu, jonka toteuttamisesta haaveilin jo toissa kesänä. Yksityiskohtiin ideat ovat syntyneet pikku hiljaa työn edetessä ja pitkän harkinnan tuloksena. Eikä sillä määrällä oikeastaan ole merkitystä. Jokainen pisto ja langanpujoitus on kuitenkin ollut jotain niin terapeuttista ja rentouttavaa, etten osaa tunnetta sanoin kuvailla. Se on juuri sitä terapiaa, mitä kaipaan kiireisen arjen vastapainoksi.

Lähdetäänpä ensiksi näistä pellava-asulle käpyilemistäni koruista.  

  Käpypitsiin tarvitaan vain lankaa, käpysukkula ja mahdollisesti virkkuukoukku, ellei käpysukkulassa itsessään ole koukkua. Ei siis mitään suuria tarvike hankintoja. Pienestä sorminäppäryydestä ja pitkäjänteisyydestä ei myöskään ole haittaa. Lainasin paikkakunnan kirjastosta Janette Bakerin Käpypitsi -kirjan, jonka avulla itse opettelin käpyilemään. Voin kyllä lämpimästi suositella kirjaa.  
Kirja on suunnattu erityisesti vasta-alkajille ja on jaoteltu oppijaksoihin, joissa vaiheittain opellaan käpyilyn perusteet. Eli lähdetään käpypitsin perustana olevista kaksoissolmuista, edeten renkaiden, kaarien ja silmujen/nirkkojen muodostamiseen sekä niiden yhdistämiseen. Kirjasta löytyy monia hyviä vinkkejä, kuinka esim. juuri tällaisissa perustekniikalla toteutetuissa töissä pystyy välttymään turhilta langanpäiden solmimisilta ja päättelyiltä.        
Aluksi oli vaikea hahmottaa pelkästään kirjan kuvista, millaisilla käden liikkeillä kaksoissolmut muodostetaan, mutta onhan olemassa YouTube. Hakusanaksi vaikka shuttle tai frivolite tatting, niin tekniikkaan jujun kyllä hoksaa.

 Käpypitsiin suositellaan tiukkakierteistä sileää lankaa, esim. virkkaus- tai helmilankaa. Lähdin kuitenkin kokeilemaan pellavalangalla, joka karheutensa ja pienien epätasaisuuksien vuoksi ei tietenkään ollut sitä parasta mahdollista. Kaksoissolmujen muodostaminen oli varsin työlästä, koska lanka ei liukunut oikeastaan yhtään. 
Korvakoruissa riitti haastetta kerrakseen. Kun ensimmäinen korvakoru oli valmis kahden vai peräti kolmen illan käpyilyn tuloksena, oli tietysti yritettävä saada toinen samanlainen (käpypitsin purkaminen on muuten hidasta..) Renkaat ja kaaret vinksottaa vähän miten sattuu, mutta sallittakoon nyt tämä pieni epäsymmetrisyys ja rosoisuus:)      

Ruhtinatar- korvakorujen ohje löytyy Lankatekniikoiden käsikirjasta, ohjeen laatija Saila Pasanen.  
Remembrance- sormuksen mallin ja ohjeen on laatinut todellinen käpypitsitaituri, Marilee Rockley. Ilmainen pdf-ohje videotutoriaaleinen löytyy hänen Yarnplayer blogistaan.    

Käpyily on vähintään yhtä koukuttavaa kuin virkkaaminen. Vauhtiin kun pääsee, niin millään ei malttaisi keskeyttää. Uusia ideoita sinkoilee pään sisällä, että mitä lankaa ja mallia voisin seuraavaksi kokeilla:) Mutta jätetäänpä ideat nyt hautumaan. Laitan uutta postia tulemaan loppuviikosta, sitten onkin asun vuoro. Yksityiskohdista voin sen verran mainita, että luvassa mainitsemaani trapuntoa ja nyörikirjontaa, sekä pari ihastuttavaa erikoisnappia. Näytän myös kuinka loistavaa materiaalia vanha futon patja sisältää:D