Wrapped in Wool.

Viime kesältä on postaamatta vaikka mitä, mutta en malttanut enää hetkeäkään olla laittamatta tänne esille uusinta syysasua. Mä oon rakastunut mun uuteen ihanaan takkiin, ihan todella palavasti<3 
Taidan muuten siirtää kesäasujen esittelyjä entisestään. Kohta pukkaa lomareissua, niin samoilla lämpimillähän sitä saa räpsittyä tänne kuvat, jostain kaukaa, palmupuiden katveesta..;)  

Selkeälinjainen, rennon väljä, pudotettu olkalinja, puolipitkä pituus, leveä vyötärölle kietaistava vyö. Ei näkyviä nappi- tai vetskarikiinnittimiä, ei pienen pieniä yksityiskohtia. Tänä syksynä "Less is more" ja lähestulkoon jokaisesta käsityölehdestä löytyykin oma trendikäs muhkea ja pelkistetty villakangastakki versio. 

Kun tarjontaa on runsaasti, iskee usein valinnanvaikeus. 
Miten sitten löydän sen mieluisimman kaavan? Hauskuutan itseäni järjestämällä epävirallisen virallisia kaavavalintatilaisuuksia. Homma lähtee siitä, että levitän lattialle kaikki omistamani käsityölehdet, joissa vähänkin on samankaltainen kaava.(jos ne ei riitä, kirjastosta saa aina lisää) Samantien yleisöstä alkaa korviin kantautua tutun kuuloisia soraääniä, "onks sun taas pakko levitellä tavaroita joka paikkaan"...
Tarkan vertailun, pitkän pohdinnan ja lehtien reunoihin tekemieni merkintöjen perusteella suoritan esivalinnan. Jatkoon, ei jatkoon, jatkoon..Finaaliin pääsee kaksi tai kolme varteenotettavinta vaihtoehtoa ja sitten alkaa kiivas taistelu parhaan kaavan tittelistä. Tällä kertaa paras villakangastakki pokaalin saa..tittidii..Ottobre Woman 5/2017 Wrapped in Wool! 
Ratkaisevin tekijä oli tuo takin kaunis muotolaskoksilla muotoiltu pystykaulus. Kylmä viima ei myöskään pääse tuivertamaan iholle, kun etukappaleet menevät hivenen päällekkäin kietaistuna.

Villakangastakeissa musta ja hillityt sävyt on tietysti aina varma valinta ja silloin ei niin tarvitse miettiä, miten takki mahtaa sopia yhteen muiden vaatteiden kanssa. Halusin kuitenkin poiketa tutusta ja turvallisesta ja sain kaipaamaani twistiä valitsemalla astetta sähäkämmän villakankaan. Ja siltikin, lopputuloksena todella monikäyttöinen, ajaton-trendikäs-klassikkotakki, josta on iloa moneksi vuodeksi eteenpäin.   

Aniliininpunaisen takkivillan ostin alkusyksystä eräällä Kuopion reissulla Eurokankaasta. Kiinnitin katseen räiskyvän punaiseen kangaspakkaan heti liikkeeseen astuttua ja nappasin sen hellään syleilyyn. En malttanut laskea sitä käsistäni, koska muuten joku muu olisi varmasti vienyt sen. Ostohetkellä ei ollut vielä tiettyä kaavaa mielessä, joten jouduin summamutikassa ostamaan kangasta. Reilu 3 metriä pitäisi riittää takkiin kuin takkiin ja riittihän se, jäi reilusti ylikin. Myyjän mukaan kangas on ollut tosi suosittu ja en kyllä yhtään ihmettele miksi. On tämä vaan niin ihana<3
Vuorin osalta sain hyödynnettyä oman kangaskaapin varastoa. Ohuehkon kukikkaisen puuvillapopliinin ostin muutama vuosi takaperin croftmillsista mekkoa varten, vaan eipä siitä koskaan tullut valmista. Pukemista helpottamaan vuoritin hihat mustalla liukaspintaisella vuorikankaalla. 
Leveän vyön lisäksi takin sisältä löytyy lisäkiinnittimenä oikeasta sivusaumasta kapeat nauhat, jotka solmitaan takin vasempaan etureunaan ommeltuun napinläpisilmuun. Oikein toimiva jippo ja takki pysyy ryhdikkäänä! 

Alkuperäisen ohjeen mukaan takin helma olisi jäänyt avonaiseksia. (vuori ei kiinnity päällisen helmaan) Poikkesin kuitenkin ohjeesta ja ompelin takin pussiin vuorittamalla. Isoja muutoksia siihen ei tarvittu. Helman kulmien ompeluun löysin hyvän tutoriaalin Youtubesta ja siinä käytettävät kaavat täältä. Eli muokkasin takin päällikappaleiden ja vuorin saumanvarat sen mukaisiksi. Kaavat laitoin talteen, koska niitä voi jatkossa hyödyntää muihinkin takki- ja jakkuprojekteihin.

Nyt on pakko kertoa yksi nolo juttu. 
Kyllähän mä tiedän miten villakangasta tulisi silittää, ja olihan siitä ohjeissakin muistutus. Iski kuitenkin joku ihmeellinen mielenhäiriö ja aloin silittää takin saumoja suoraan kuumalla raudalla. En heti huomannut mitä kamalaa olin saanut aikaiseksi, vasta sen jälkeen kun mallailin lähestulkoon valmista takkia sovitusnuken päälle ja luonnonvalon osuessa siihen. Takin pintaan oli ilmestynyt vaaleita laikkuja, yksikin oli ihan silitysraudan pohjan muotoinen, näkyi oikein ne pienet höyryaukot:D Voi jestas että sydän pamppaili! Siltä päivältä oli ompelut siinä. Koko illan mietin että miten ihmeessä sitä voi olla niin hölmö, meninkö oikeasti polttamaan kankaan pilalle.  
No mutta hetkinen.. silitysraudan pohja oli puhdas, joten tuskin kankaan pinta oli palanut, ainakaan kovin pahasti. Ehkä tämän voi vielä pelastaa. Tulin siihen johtopäätökseen, että kankaan kuidut olivat vain litistyneet, joten tartuin kylmän rauhallisesti uudestaan silitysrautaan, tällä kertaa kostean harson kera ja kevyemmin ottein. Kosteus ja mieto lämpö herätti kuidut uuteen eloon ja ihmeen kaupalla sain laikut häviämään! Kyllä oli onnea matkassa!   

Pipoja ei voi olla koskaan liikaa. Tai voi, jos kaikki on mustia. Blogeista olen bongaillut tällaisia itämaistyylisiä turbaanimyssyjä ja alkanut haaveilla omasta. Löysin todella kivan, Ainoa Petternsin (Kaavailua blogista tuttu) tulostettavan silmupipon pdf-kaavan Etsystä. Kankaaksi valitsin Majapuulta ostetun kauniin petroolin värisen viskoosineuloksen. Kangas on muuten siitä kiva, että sitä voi käyttää molemmin puolin. Pipossa on kankaan harjattu puoli päälläpäin, mekkoon tulen todennäköisesti käyttämään nurjaa puolta,  koska pelkään, että käytössä pinta nyppyyntyy. 

Tästä on jo aikaa, kun kauhuksemme huomattiin, että meidän taloudessa asusteli yksi ylimääräinen pieni otus. Hiiri paholainen (nyt jo edesmennyt, juustoheittimeen menehtynyt) oli tehnyt tuhojaan kellarissa ja päässyt jollain ilveellä talvivaatelaatikkoon jyrsimään parhaimpaan merinovillaneuleeseeni pieniä tuuletusaukkoja..Harmittaa vieläkin paidan kohtalo, mutta minkäpäs sille mahtaa. Uudelle rennolle neulospaidalle oli siis tarvetta ja sellainen syntyi Burdan knotted shirt 10/2016 kaavalla pitsikuvioisesta Floral -viskoosineuloskankaasta, joka oli heräteostos paikallisesta kangaskauppa Blue Velvetistä.(kangasta näkyy löytyvän tällä hetkellä  kahdessa värissä myös Kangaspuoti Palttinasta) Viskoosineulos on aavistuksen raskaanoloista, joten ei ehkä ollut paras valinta tähän malliin, joku kepeämpi trikoo olis sopinu paremmin. Paita tuntui valahtavan koko ajan olkapäiltä, joten ompelin pääntielle leveän resorin. Tuli ihan käyttökelpoinen ja nätti paita. 

Aamut on olleetkin jo pakkasen puolella, joten lämmintä takkia ja pipoa on saanut kaivaa päällensä. Tässä mietin, että miten sitä mahtaa taas talven pärjätä, kun nyt jo tuntuu ettei minkään valtakunnan vaatteet riitä lämmikkeeksi. 
Mitäs muuta..Eilen juhlittiin isolla porukka anopin perustaman yrityksen 20-vuotista taivalta. Aivan huikeet juhlat, harvoin sitä pääsee näin hienoihin juhliin osallistumaan. Nyt on maha ja pohkeet kipeinä kaikesta nauramisesta, syömisestä ja tanssimisesta:)         

Seuraavan kerran palaan ruutuun joko Suomi 100-teemalla tai uusitulla Hohto-elokuvalla;)Lähdenkin tästä jatkamaan puvustuksen pariin. Oikein mukavaa viikonloppua teille ihanat lukijat<3 

Poron jäljillä.

Uusi käsityövuosi on käynnistynyt, hyvin pitkälti viime vuoden tapaan, sinisillä ompeluilla.
Uuden vuoden vaihtuessa istuskelin erkkerihuoneessa ompelukoneen äärellä ja vilkuilin sivusilmällä ikkunasta rakettien väriloistoa. Ajattelin, että tässä jos missä oli aihetta ilotulitukseen! Toissa vuoden puolella aloitettu takkiprojekti vihdoin ja viimein näytti valmistumisen merkkejä. 
Niin teki ja tällä hetkellä takki matkaa kummipojalleni syntymäpäivälahjaksi<3   

Koko homma lähti siitä, kun eräällä kirjastoreissulla nappasin hyllystä Ornamentteja Ommellen -kirjan. Selaillessani suomalais-ugrilaisiin kansoihin kuuluvien obinurgialaisten taidokkaita symboloivin ornamentein koristeltuja turkis- ja verkaintarsia käsitöitä, alkoi mielikuvitus laukata pahemman kerran. 
Vaelsin poropaimenten matkassa Siperian tundrilla ja matkalla syntyi eräs visio...  
Visio takista, joka olisi ajaton, maanläheinen, raikas. Takki, joka kertoisi tarinoita menneiltä vuosisadoilta jopa vuosituhansilta.

 

Kaavaksi valikoitui tanskalaisen Minikrean, 30500 anorakkikaava. Hyvin simppeli malli ja kaavaa on helppo itse muokkailla ja varioida. Kaavassa on muutamia valmiita vaihtoehtoja, esim. tytölle pussihelmainen vyötärönyörillä varustettu versio ja tämä poikien suorahelmainen malli. 
Näin jälkikäteen harmittaa, kun en toteuttanutkaan suunnitelmaani pääntiehalkiosta, vaikka kuvasta voisi päätellä, että siinä sellainen on. Pääntiestä tuli turhan ahdas, vaikka jätinkin ompelematta hupun etureunat toisiinsa heti tuosta pääntien yläpuolelta ja tytölle tätä oli hieman hankala pukea päälle. Toivotaan ettei kummipoika siellä menetä hermojaan..
Ja hupsista keikkaa, minkä mokan olit tehnyt leikkuuvaiheessa. Olin leikellyt takkikankaat ilman saumanvaroja?! Mutta oli tässä sentään jotain hyvääkin, olin leikannut kankaat kuitenkin numeroa isommassa koossa:D Jouduin tekemään vähän sinne sun tänne pieniä muokkauksia, kuten erilliset olkakappaleet, jotta sain kädentielle ja olalle lisättyä leveyttä sekä helmaan alavaran. Jouduin myös leikkaamaan uudet hihakappaleet harmaasta villakankaasta, koska sinisestä ei ollut kuin rippeet jäljellä. Oikeastaan parempi näin. 
Hupun reunan kanttasin ensin mustalla vinokantinauhalla ja viimeiseksi ompelin käsin lautanauhan hupun reunaan kiinni.
Kuten kuvista näkyy, hihoissa näkyy ikävästi vetoja. Jos nyt joskus ompelen vielä tällä kaavalla, niin aion kyllä muokata tuota hiha/kädentie/olka seutua.

Metalliset kiinnittimet, Karnaluks.
Takkivilla, Kangas-Malla.
Harmaa ja raidallinen villakangas, Eurokangas.
Vuorena musta, himpun verran joustava, sileäpintainen polyesterisekoite. 
Kristan takin vuoritus ohjeesta oli jälleen apua<3 

Tinalankakirjailtu poronnahkamerkki.

Neuloin vielä kummipojalle lämmikkeeksi Novitan Baby Wool -langalla kaulurin. Kiitos Pizzicato superkivasta ja selkeästä ohjeesta<3
Poron jäljillä kuvion ompelin silmukoita jäljentäen. 

Muutama sana intarsiasta. Kyseessä on siis upotustekniikka, johon Ornamentteja ommellen kirja suosittelee materiaaliksi puhdasta villakangasta, mutta myös sekoitevilla käy, kunhan villan osuus on suurempi kuin tekokuitujen. Vanutettu, lähes liestymätön villakangas olisi parasta. Tämä sininen takkivilla osoittautui oikein hyväksi. Otin muutamia kuvia työvaiheista, joten yritän havainnollistaa tekniikkaa näiden avulla.

1. Ensiksi jäljensin kuvion ääriviivat kankaan oikealle puolelle.    
2. Asetin mustan villakankaan oikea puoli sinisen päällikankaan nurjaa vasten. Harsin kankaat toisiinsa hyvin läheltä kuvion ääriviivan kummaltakin puolelta. 
3. Seuraavaksi leikkelin kuvion irti ääriviivoja pitkin. Kaksi kerrosta takkivillaa on aika haasteellinen leikattava. Kulmissa käytin apuna kirurginterää, jotta kuviot leikkaantuvat tismalleen samankokoisiksi. 
4. Poistin kaikki harsinlangat ja irroitin kuviot erilleen. Vaihdoin kuvioiden paikkaa ja upotin kuviot kankaisiin. Tällä tekniikalla saadaan siis kaksi samakuvioista, vastakkaisväristä työtä, eikä ylimääräisiä hukkapätkiä tai tilkkuja synny. Tämä mustapohjainen jäikin nyt odottelemaan myöhempää käyttöä varten.  
Ennen ompelua kankaan taustalle harsitaan kiinni tukikangas, tässä käytin irtirevittävää tukikangasta.
5. Ompelin siksakilla kuvion kankaaseen kiinni, pistonpituus n.2,5mm, piston leveys n.4,5mm. (tämän voi toki myös tehdä perinteikkäästi käsin aivin- tai vuoropistoin.) Tässä saa olla myös tarkkana, ompeleen täytyy osua niin kuvioon kuin takkikankaaseen, erityisen tarkkana kulmissa. Viimeistelin työn kiertämällä villalangasta nyöriä ja ompelin sen käsin sauman päälle. Nyörillä on kaksi tarkoitusta, koristella työtä sekä vahvistaa saumaa. Lopuksi leikkelin tukikankaan reunoja pienemmiksi, päättelin langanpätkät ja loppusilitys/höyrytys.

Ensimmäiset intarsiakokeilut, Poron jäljillä neulatyyny sekä pussukka.

Jaksatteko vielä?   

Kokosin tähän muutamat räpsyt Instan puolelta lautanauhakokeiluistani.

En tässä nyt ryhdy sen tarkemmin perehtymään lautanauhojen kudontaan, koska Maikki Kariston Lautanauhat-suunnittelu ja kutominen kirjasta löytyy se kaikki tarvittava tieto, jota lautanauhan kutomiseen tarvitaan. Maikki Kariston ja Mervi Pasasen Omenaisia ja revonneniä-Suomalaisia lautanauhoja kirja lähtee myös alkeista, mutta sisältäen myös erikoisempia ja vaativampia malleja edistyneemmille kutojille. Netti on tietysti pullollaan tietoa ja lautanauhamalleja ja jos suomenkiellellä ei löydy tarpeeksi tietoa, niin hakusanaksi voi laittaa vaikka tablet weaving.

Yllä olevassa kuvassa näkyy omat materiaali- ja tarvikehankintani. Kudoin nauhat näillä tavallisimmilla neliönmuotoisilla, nelireikäisillä laudoilla, jotka hankin Toikalta, sieltä myös nauhanpidike. Sukkulan olen hankkinut Miin Kauppalan verkkokaupasta. 

Kudoin musta-valkoisen lautanauhan villalangasta, mallina Mehiläisjalkoja, Omenaisia ja revonneniä kirjasta. Toisesta lautanauhasta tuli värikkäämpi, jonka erikoisuutena on limityskuosi. Puuvillalangoilla kutominen olikin huomattavasti helpompaa. Puuvillalanka ei joustanut niin paljon kuin villalanka, joten loimilangat oli helpompi pitää oikealla kireydellä ja näin reunastakin tuli siistimpi. 
Vaan kyllä minä tykkäsin tästä kutomisesta. Muutama idea jäi muhimaan pään sisälle tulevaisuutta ajatellen:) 

Mitäs muuta jännää ja hauskaa täällä on viime aikoina puuhasteltu? Vaateviidakon Pirjo haastoi minut marraskuussa blogissaan DIY -2016 haasteella. En voinut olla tarttumatta tähän tuunaus/kierrätys aiheiseen haasteeseen. Instan puolella pyörii paraikaa #kohtiunelmakämppää sarjaa, jossa esittelen Annan ja Elsan unelmakämpän valmistumista, eli sarjassa remontoidaan nukkekoti lattiasta kattoon sekä tuunataan kalusteet uuteen uskoon:D  Teen myöhemmin koostepostauksen tänne blogin puolelle, huone kerrallaan.  

Mutta nyt, haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa, onnellista alkanutta vuotta! Tällä viikolla minä aion löysäillä kässäilyistä ja kaikenlaisista askartelujutuista ja pitkästä aikaa päästä myös kurkkimaan blogeista teidän kuulumisia ja kässäilyjä:) 
 

Audrey Jacket

Ehei, en ole lopettanut bloggausharrastusta, eikä se ole käynyt edes pienessä mielessäkään, vaikka blogihiljaisuudesta voisi niin päätellä. Yksinkertaisesti ei vain ole ollut valmista työtä, mitä esitellä:)

Viitta, takki vai jakku? Miksi tätä voisi kutsua? Kypsyttelin lähemmäs vuoden verran ajatusta villakangasviitasta. Tuona aikana suunnitelmat ehtivät muuttua totuttuun tapaan monta kertaan, vaihtui niin kangas kuin kaavakin. Lopputuloksena kuitenkin siisti, juhlavampaan menoonkin sopiva, ehkä hieman vintage-henkinen takki. 
Tilasin viime syksynä Kangas-Mallasta Royal-sinistä takkivillaa, mutta toteutus pääsi kunnolla vauhtiin kuitenkin vasta vuoden alussa Hommahuoneen Sanne-Maijan järjestämän värihaasteen innoittamana. Haaste on koko vuoden kestävä, jossa leikitellään väreillä ja jokainen kuukausi edustaa tiettyä tai tiettyjä värejä. 

Eletään jo helmikuun loppua ja kuukauden värihaasteen teemana ovat pastellinsävyt. Tarkoituksenani oli osallistua tällä takilla tammikuun siniseen haasteeseen. Kiireistä ja lähinnä koko perhettä vaivanneista sairasteluista johtuen keskittymiskyky ja jaksaminen ei riittänyt postauksen valmisteluun, vaikka takki määräaikaan mennessä valmistuikin. Tässä nyt kuitenkin olen, tyylikkäänä myöhässä:D 

Innostuin haasteesta todenteolla. Olen googlettanut väriympyröitä, pohtinut mm. mitä ne vastavärit sitten olikaan, tehnyt väritestin tuijottamalla sinistä paperia valkoista taustaa vasten ja haaveillut tulevien kuukausien värihaasteista..
Minkälainen suhde minulla on siniseen? No, sininen ei ole aiemmin kuulunut lempiväreihini ja olen sitä ainakin omassa pukeutumisessani vältellyt. Paitsi, olenhan minä aina tykännyt sinisistä farkuista...Viimeistään pojan synnyttyä olen altistunut siniselle värille enenevissä määrin ja alkanut jopa tykkäämään siitä. Tämä "Royalin"-sininen kuuluukin tällä hetkellä lempiväreihini. 

Alunperin ompelin takkiin hurjalta kuulostavan keinonahka virityksen, jossa toinen etukappaleista oli keinonahkaa hienoilla tikkauksilla varustettuina. Päätin purkaa sen kuitenkin pois, koska se ei istunut kovinkaan nätisti, kankaiden paksuuseroista ja keinonahan joustavuudesta johtuen. Luovuin myös vinosta keinonahkanapinläpitaskusta ja lopputulos syntyikin kokonaan villakankaasta, ja parempi näin. Villakankaita oli sen verran reilusti, että sain juuri ja juuri leikattua osat myös pojan villakangasanorakkiin(keskeneräisten pinossa, johon sain juuri lautanauhakokeiluni valmiiksi). Huomasin kuitenkin ompeluvaiheessa, että takin kauluskappale puuttuu kokonaan, joten jouduin kokoamaan sen kahdesta osasta.

Mieleinen kaava löytyi lopulta StyleArc:lta, joka saapui postissa paperiversiona. Eikä olisi ollut yhtään hullumpi vaihtoehto StyleArc:n Terry Tie Cardi- viitta. 
Kaava sinällään on suht helppo, mutta olisin kaivannut yksityiskohtaisempia ompeluohjeita, erityisesti vuorin ompeluun. Muutamasta lisäkaavamerkinnästä olisi myös ollut apua. Googlen avulla löysin kuitenkin pari blogia, joista löysin ohjeistusta juuri tämän takin ompeluun. Ja vink vink, Helmoja ja Hepeneitä blogista löytyy erinomainen tutoriaali takin vuorittamisesta pussiin.

Nyt vaihtui hattu! Sain tämän huopalierihatun anopilta tuliaisina lomamatkaltaan. 

Takki sopii tämän mustan kotelemekon kanssa oikein nätisti. Hakusessa olisi vielä siistimmät pitkävartiset käsineet, nämä neulos/keinonahkakäsineet ei ole sieltä tyylikkäämmästä päästä, mutta tähän hätään parempiakaan ei löytynyt:)  

Hiha- ja helmakäänteet eivät tahtoneet pysyä paikoillaan, joten ompelin ne käsin piilo-ompelein, koska en halunnut näkyviä ompelukoneen tikkauksia. 

Instagramin puolella on esillä muutamia nappikokeilujani 50 Heirloom Buttons to Make -kirjasta. Tämä nappi tässä pohjautuu Grindle -malliin, joka on toteutettu needle lace eli ommeltu pitsi tekniikalla.
Nappien aihiot leikkasin kuohuviinipullonkorkeista, jotka vuorasin mustalla kankaalla ja lopuksi ompelin helmilangalla koristeellisen päällisen.    

Napinlävet ompelin myös käsin. Ompelukoneen napinläpipaininjalka otti kiinni kauluksen saumaan, joten en saanut niitä koneella onnistumaan. Onneksi olin ostanut Kuopion Nappi ja Nauhasta sitä aitoa ja oikeaa napinläpisilkkilankaa muutamassa värissä, ja tuo sinisen sävy sattui olemaan juuri täydellinen tähän. Olen varmaan aiemminkin kehunut tätä puotia, mutta jos teillä suinkin on joskus mahdollisuus, niin käykää ihmeessä tutustumassa tähän käsityötarvikkeiden aarreaittaan. Viime ostoskerralla mukaan lähti mm. Hardanger -kangasta, kirjontalankoja, nimeilylankaa ja käsintikkauslankaa.  

Pienenä yksityiskohtana vielä nimikointi, jonka kirjoin  villalangalla halkaistuin varsipistoin. VP= villapipo, ei vapaapalokunta:D
Kiitokset siis Sanne-Maijalle, keskeneräisessä pinossani on nyt yksi työ vähemmän ja hyvillä mielin pääsen käsitöissäni eteenpäin:)  Mukavaa alkavaa kevättä kaikille ja lämpimät tervetulotoivotukset uusille lukijoilleni<3