lauantai 28. lokakuuta 2017

Wrapped in Wool.

Viime kesältä on postaamatta vaikka mitä, mutta en malttanut enää hetkeäkään olla laittamatta tänne esille uusinta syysasua. Mä oon rakastunut mun uuteen ihanaan takkiin, ihan todella palavasti<3 
Taidan muuten siirtää kesäasujen esittelyjä entisestään. Kohta pukkaa lomareissua, niin samoilla lämpimillähän sitä saa räpsittyä tänne kuvat, jostain kaukaa, palmupuiden katveesta..;)  



Selkeälinjainen, rennon väljä, pudotettu olkalinja, puolipitkä pituus, leveä vyötärölle kietaistava vyö. Ei näkyviä nappi- tai vetskarikiinnittimiä, ei pienen pieniä yksityiskohtia. Tänä syksynä "Less is more" ja lähestulkoon jokaisesta käsityölehdestä löytyykin oma trendikäs muhkea ja pelkistetty villakangastakki versio. 

Kun tarjontaa on runsaasti, iskee usein valinnanvaikeus. 
Miten sitten löydän sen mieluisimman kaavan? Hauskuutan itseäni järjestämällä epävirallisen virallisia kaavavalintatilaisuuksia. Homma lähtee siitä, että levitän lattialle kaikki omistamani käsityölehdet, joissa vähänkin on samankaltainen kaava.(jos ne ei riitä, kirjastosta saa aina lisää) Samantien yleisöstä alkaa korviin kantautua tutun kuuloisia soraääniä, "onks sun taas pakko levitellä tavaroita joka paikkaan"...
Tarkan vertailun, pitkän pohdinnan ja lehtien reunoihin tekemieni merkintöjen perusteella suoritan esivalinnan. Jatkoon, ei jatkoon, jatkoon..Finaaliin pääsee kaksi tai kolme varteenotettavinta vaihtoehtoa ja sitten alkaa kiivas taistelu parhaan kaavan tittelistä. Tällä kertaa paras villakangastakki pokaalin saa..tittidii..Ottobre Woman 5/2017 Wrapped in Wool! 
Ratkaisevin tekijä oli tuo takin kaunis muotolaskoksilla muotoiltu pystykaulus. Kylmä viima ei myöskään pääse tuivertamaan iholle, kun etukappaleet menevät hivenen päällekkäin kietaistuna.

Villakangastakeissa musta ja hillityt sävyt on tietysti aina varma valinta ja silloin ei niin tarvitse miettiä, miten takki mahtaa sopia yhteen muiden vaatteiden kanssa. Halusin kuitenkin poiketa tutusta ja turvallisesta ja sain kaipaamaani twistiä valitsemalla astetta sähäkämmän villakankaan. Ja siltikin, lopputuloksena todella monikäyttöinen, ajaton-trendikäs-klassikkotakki, josta on iloa moneksi vuodeksi eteenpäin.   





Aniliininpunaisen takkivillan ostin alkusyksystä eräällä Kuopion reissulla Eurokankaasta. Kiinnitin katseen räiskyvän punaiseen kangaspakkaan heti liikkeeseen astuttua ja nappasin sen hellään syleilyyn. En malttanut laskea sitä käsistäni, koska muuten joku muu olisi varmasti vienyt sen. Ostohetkellä ei ollut vielä tiettyä kaavaa mielessä, joten jouduin summamutikassa ostamaan kangasta. Reilu 3 metriä pitäisi riittää takkiin kuin takkiin ja riittihän se, jäi reilusti ylikin. Myyjän mukaan kangas on ollut tosi suosittu ja en kyllä yhtään ihmettele miksi. On tämä vaan niin ihana<3
Vuorin osalta sain hyödynnettyä oman kangaskaapin varastoa. Ohuehkon kukikkaisen puuvillapopliinin ostin muutama vuosi takaperin croftmillsista mekkoa varten, vaan eipä siitä koskaan tullut valmista. Pukemista helpottamaan vuoritin hihat mustalla liukaspintaisella vuorikankaalla. 
Leveän vyön lisäksi takin sisältä löytyy lisäkiinnittimenä oikeasta sivusaumasta kapeat nauhat, jotka solmitaan takin vasempaan etureunaan ommeltuun napinläpisilmuun. Oikein toimiva jippo ja takki pysyy ryhdikkäänä! 

Alkuperäisen ohjeen mukaan takin helma olisi jäänyt avonaiseksia. (vuori ei kiinnity päällisen helmaan) Poikkesin kuitenkin ohjeesta ja ompelin takin pussiin vuorittamalla. Isoja muutoksia siihen ei tarvittu. Helman kulmien ompeluun löysin hyvän tutoriaalin Youtubesta ja siinä käytettävät kaavat täältä. Eli muokkasin takin päällikappaleiden ja vuorin saumanvarat sen mukaisiksi. Kaavat laitoin talteen, koska niitä voi jatkossa hyödyntää muihinkin takki- ja jakkuprojekteihin.

Nyt on pakko kertoa yksi nolo juttu. 
Kyllähän mä tiedän miten villakangasta tulisi silittää, ja olihan siitä ohjeissakin muistutus. Iski kuitenkin joku ihmeellinen mielenhäiriö ja aloin silittää takin saumoja suoraan kuumalla raudalla. En heti huomannut mitä kamalaa olin saanut aikaiseksi, vasta sen jälkeen kun mallailin lähestulkoon valmista takkia sovitusnuken päälle ja luonnonvalon osuessa siihen. Takin pintaan oli ilmestynyt vaaleita laikkuja, yksikin oli ihan silitysraudan pohjan muotoinen, näkyi oikein ne pienet höyryaukot:D Voi jestas että sydän pamppaili! Siltä päivältä oli ompelut siinä. Koko illan mietin että miten ihmeessä sitä voi olla niin hölmö, meninkö oikeasti polttamaan kankaan pilalle.  
No mutta hetkinen.. silitysraudan pohja oli puhdas, joten tuskin kankaan pinta oli palanut, ainakaan kovin pahasti. Ehkä tämän voi vielä pelastaa. Tulin siihen johtopäätökseen, että kankaan kuidut olivat vain litistyneet, joten tartuin kylmän rauhallisesti uudestaan silitysrautaan, tällä kertaa kostean harson kera ja kevyemmin ottein. Kosteus ja mieto lämpö herätti kuidut uuteen eloon ja ihmeen kaupalla sain laikut häviämään! Kyllä oli onnea matkassa!   



Pipoja ei voi olla koskaan liikaa. Tai voi, jos kaikki on mustia. Blogeista olen bongaillut tällaisia itämaistyylisiä turbaanimyssyjä ja alkanut haaveilla omasta. Löysin todella kivan, Ainoa Petternsin (Kaavailua blogista tuttu) tulostettavan silmupipon pdf-kaavan Etsystä. Kankaaksi valitsin Majapuulta ostetun kauniin petroolin värisen viskoosineuloksen. Kangas on muuten siitä kiva, että sitä voi käyttää molemmin puolin. Pipossa on kankaan harjattu puoli päälläpäin, mekkoon tulen todennäköisesti käyttämään nurjaa puolta,  koska pelkään, että käytössä pinta nyppyyntyy. 




Tästä on jo aikaa, kun kauhuksemme huomattiin, että meidän taloudessa asusteli yksi ylimääräinen pieni otus. Hiiri paholainen (nyt jo edesmennyt, juustoheittimeen menehtynyt) oli tehnyt tuhojaan kellarissa ja päässyt jollain ilveellä talvivaatelaatikkoon jyrsimään parhaimpaan merinovillaneuleeseeni pieniä tuuletusaukkoja..Harmittaa vieläkin paidan kohtalo, mutta minkäpäs sille mahtaa. Uudelle rennolle neulospaidalle oli siis tarvetta ja sellainen syntyi Burdan knotted shirt 10/2016 kaavalla pitsikuvioisesta Floral -viskoosineuloskankaasta, joka oli heräteostos paikallisesta kangaskauppa Blue Velvetistä.(kangasta näkyy löytyvän tällä hetkellä  kahdessa värissä myös Kangaspuoti Palttinasta) Viskoosineulos on aavistuksen raskaanoloista, joten ei ehkä ollut paras valinta tähän malliin, joku kepeämpi trikoo olis sopinu paremmin. Paita tuntui valahtavan koko ajan olkapäiltä, joten ompelin pääntielle leveän resorin. Tuli ihan käyttökelpoinen ja nätti paita. 



Aamut on olleetkin jo pakkasen puolella, joten lämmintä takkia ja pipoa on saanut kaivaa päällensä. Tässä mietin, että miten sitä mahtaa taas talven pärjätä, kun nyt jo tuntuu ettei minkään valtakunnan vaatteet riitä lämmikkeeksi. 
Mitäs muuta..Eilen juhlittiin isolla porukka anopin perustaman yrityksen 20-vuotista taivalta. Aivan huikeet juhlat, harvoin sitä pääsee näin hienoihin juhliin osallistumaan. Nyt on maha ja pohkeet kipeinä kaikesta nauramisesta, syömisestä ja tanssimisesta:)         


Seuraavan kerran palaan ruutuun joko Suomi 100-teemalla tai uusitulla Hohto-elokuvalla;)Lähdenkin tästä jatkamaan puvustuksen pariin. Oikein mukavaa viikonloppua teille ihanat lukijat<3 

15 kommenttia:

  1. Oih, kiitos Melissa<3 Vaikka tykkään näperrellä vaatteisiin ja asuihin pieniä yksityiskohtia, en takin kohdalla niitä edes miettinyt. Joo, villakirjonta esim. sopis hyvin, jos siis jotain yksityiskohtaa haluais tehdä..:D Jotenkin tuo pelkistetty ja selkeälinjainen malli iski vaan suoraan sydämeen:)

    VastaaPoista
  2. Ihan mielettömän ihana takki - sekä väri että malli! Sopii sulle täydellisesti. Todellakin "less is more". Vuorikin on niin silmiähivelevän kaunis, että tuotahan on pakko pikkusen vilauttaa siellä sun täällä. Kivanmallinen turbaanipipo, sopii tuon takinkin kanssa oikein mainiosti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei haittaa yhtään vaikka vuori välillä vilahtaakin, pitää vissiin ruveta kulkemaan takki auki:D Mulla vaihtuu lempparivärit harvase päivä, petrooli taitaa olla niistä viimeisin:) Turbaanipiposta tykkään kyllä kovasti, kivaa vaihtelua peruspipolle. Kiitos ihanasta kommentista Pikku Akka<3

      Poista
  3. Ihana takki ja hienosti pelastettu tuo solmupaita, yhtään en huomannut kuvia katsellessa, että resori ei kuuluisi asiaan :) Täytyypä miettiä, josko ompelisi itsellekin tuolla kaavalla paidan. Hauska jippo tuo solmu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Naurispelto! Kokeileppas ihmeessä tuota solmupaitaa:) Noista kuvista ei oikein näe miten nuo solmut on ommeltu ja täytyy sanoa että jouduin muutamaan kertaan lukemaan ohjeet ennen kuin tajusin miten ne tehdään. Noh, onhan se Burdan kaava:D Mutta varmasti selviät ja kannattaa tosiaan kokeilla jostain laskeutuvasta ohkasesta trikoosta.

      Poista
  4. Kiva nähdä tuo takki "livenä", ihastelin sitä lehdessä ja mietin tuon kiinnityksen pysyvyyttä ja käytännöllisyyttä. Upea on lopputulos ja mahtava väri. Kiitos inspiraatiosta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana kuulla! Ilman muuta takkia ompelemaan:) Ihan samaa minäkin epäröin alkuun, että miten mahtaa pysyä kiinni, kyllä se kuitenkin pysyy, ainakin minun käytössä pysynyt:) Ja takkiinhan voi keksiä kivoja lisäkiinnittimiä, esim. ommella yhden duffelinapin lenkkikiinnityksellä tuohon kauluksen alapuolelle..Kiitos paljon Saara kommentista, kiva kun piipahdit vierailulla:)

      Poista
  5. Kaunis hehkuvan värinen takki, väri sopii sinulle hienosti ja erottuu edukseen katukuvasta. Tuon neulospaidan malli on tosi kiva, tykkäisin just tuollaisesta kovasti omassakin vaatekaapissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija<3 Tän tyylisiä neulospaitoja sais olla pari lisää vaatekaapissa. Ajattelin talveksi ainakin yhden kietaisumallisen paidan vielä ompasta:)

      Poista
  6. Ihan uskomaton työ! Vau, mikä takki ja tuo väri ❤️ Ja paidasta tykkään myös, pitäisi etsiä tuo kaava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna<3 Nää on kyllä mieluisia vaatteita. Burdan sivuiltahan voi myös ostaa tuon paidan kaavan, jos kirjastosta ei satu löytymään tuota lehteä:)

      Poista
  7. Mahtavan kaunis takki! Upea hehkuva väri ja tyylikäs malli! Kiva myssy ja kaunis solmupaita myös! olet kyllä ihan kadehdittavan taitava ompelija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Uutar<3 Takki on itse asiassa aika helppo ommella, kun tässä ei ole vetoketjun tai napinläpien ompelua (toki riittäähän takeissa aina työnsarkaa, tukemiset, vuoritus yms.) Enempi mulla tais mennä aikaa tuohon solmupaitaan:D

      Poista
  8. Onpa kiva nähdä noin upeata värien käyttöä. Musta on tosi tylsä varsinkin, kun lähes kaikki pukeutuvat siihen.

    VastaaPoista